Kotiopetus voitaisiin kieltää tai tehdä luvanvaraiseksi

Opetusministeri Anders Adlercreutzin teettämä selvitys kotiopetuksesta Manner-Suomessa julkaistiin maanantaina 19. lokakuuta. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan selvitys esittää kolme vaihtoehtoa kotiopetuksen sääntelyn muuttamiseksi. [1]

Ensimmäisessä vaihtoehdossa kotiopetukseen siirtyminen vaatisi luvan. Valvontaa tehostettaisiin niin, että lapsi voitaisiin tarvittaessa siirtää kouluun eli järjestettyyn opetukseen. [1]

Toisessa vaihtoehdossa kotiopetus kiellettäisiin kokonaan ottamalla käyttöön koulupakko. Silloin kaikki oppivelvolliset kävisivät järjestetyssä opetuksessa. Kolmannessa vaihtoehdossa kotiopetus säilyisi, mutta sen valvonta yhtenäistettäisiin koko maassa. [1]

Selvitys ei ole päätös. Ministeriön mukaan sitä voidaan käyttää jatkoselvittelyssä tai esimerkiksi hallitusneuvotteluissa, jos kotiopetuksen käytäntöjä halutaan uudistaa. [1]

Vuonna 2026 kotiopetuksessa oli tiedotteen mukaan 1026 lasta. Se on noin 0,2 prosenttia kaikista perusopetusikäisistä oppivelvollisista. Määrä on yli kolminkertaistunut vuodesta 2018. [1]

Kotiopetukseen siirrytään esimerkiksi lapsen terveyteen tai hyvinvointiin liittyvistä syistä tai uskonnollisista tai aatteellisista syistä. Nykyiset säännöt ovat selvityksen mukaan melko väljät. Ne antavat huoltajille laajan vastuun opetuksesta ja perheille mahdollisuuden järjestää opetus lapsen tarpeiden mukaan. [1]

Huoltaja voi siirtää lapsen kotiopetukseen pelkällä ilmoituksella. Erillistä suunnitelmaa ei tarvita, eikä viranomainen arvioi tilannetta etukäteen. [1]

Selvityksen mukaan kunnat valvovat oppivelvollisuuden suorittamista osin vähän ja vaihtelevasti. Kunta tapaa kotiopetuksessa olevan lapsen yleensä vain kaksi kertaa lukuvuodessa. [1]

Selvitys nostaa esiin myös yhdenvertaisuuden. Opetuksen taso riippuu huoltajan osaamisesta ja resursseista. Kotiopetuksessa oleva lapsi ei pääsääntöisesti saa koulun oppilashuollon palveluja, oppimisen tukea, maksuttomia oppimateriaaleja eikä kouluruokaa. [1]

Selvityksen johtopäätös on, että nykyiset säännöt voivat johtaa siihen, etteivät lasten oikeudet opetukseen toteudu yhdenvertaisesti. Siksi valvonnan ja käytäntöjen yhtenäistämistä pidetään tarpeellisena. [1]

Adlercreutzin mukaan kotiopetus voi olla perusteltu esimerkiksi terveyssyistä. Hänen mukaansa yhteiskunnan on kuitenkin varmistettava, että jokaisella lapsella on samat mahdollisuudet oppia ja hakeutua jatko-opintoihin. Jos näin ei aina ole, nykyisiä käytäntöjä on hänen mielestään tarkasteltava kriittisesti. [1]