Ihmeelliset vuodet -ohjelmassa vanhempia tuetaan kehuilla, rutiineilla ja ryhmän avulla

Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusohjelman kehittäjä Carolyn Webster-Stratton pitää vanhempien, opettajien ja muiden lasten kanssa toimivien yhteistyötä tärkeimpänä asiana lasten käytösongelmien ratkaisemisessa. Turun yliopistossa vieraillut amerikkalainen professori emerita painottaa Ylen haastattelussa myös samankaltaisia tilanteita kokevien vanhempien keskinäistä tukea.

Webster-Stratton oli Suomessa ensimmäistä kertaa. Vierailunsa aikana hän luennoi, koulutti suomalaisia ryhmänohjaajia ja tutustui Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskukseen. Hänen kehittämänsä ohjelma on tarkoitettu lasten ja vanhemmuuden tukemiseen.

Ryhmässä jaetaan kokemuksia arjen vaikeuksista

Webster-Strattonin mukaan ohjelmassa lähdetään liikkeelle vanhempien ja opettajien tavoitteista. Hän kuvaa yhteiseksi toiveeksi sitä, että lapset pärjäisivät niin koulussa kuin kotonakin. Yhteistyön rinnalla hän nostaa esiin mahdollisuuden tavata muita vanhempia, joilla on samankaltaisia ongelmia.

Tällaiset kohtaamiset voivat hänen mukaansa vähentää vanhempien yksinäisyyden tunnetta. Ryhmässä joku toinen on saattanut kohdata saman ongelman ja tietää, miten tilanteessa voi toimia. Webster-Stratton korostaa kokemusten jakamisen ja toisilta oppimisen merkitystä.

Hän arvioi, että ryhmätuki voi myös auttaa vanhempia tuntemaan olonsa itsevarmemmiksi sekä vähemmän ahdistuneiksi tai masentuneiksi. Kyse on ohjelman kehittäjän kuvauksesta ryhmätuen mahdollisista hyödyistä.

Hyvä käytös huomataan, vaikeuksien syitä pohditaan

Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmiä järjestetään esimerkiksi Varsinais-Suomen perheneuvoloissa ja Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä. Ohjelman piiriin tulevilla lapsilla on tavallisimmin itsesäätelyn ja tarkkaavaisuuden vaikeuksia sekä aggressiivisuutta.

Ryhmiä ohjaava psykologi Anna Kuusakoski kertoo nähneensä vanhempien ryhmätapaamisista selviä hyötyjä. Hän pitää tärkeimpänä sitä, että lapsen hyvä käytös huomataan ja siihen vastataan kehuilla ja kannustuksella. Hyvästä käytöksestä palkitsemisen ohella Kuusakoski painottaa selkeitä arjen rutiineja ja sääntöjä.

Ryhmätapaamisissa pohditaan hänen mukaansa myös sitä, mistä lapsen käyttäytyminen johtuu. Kuusakoski haluaa purkaa käsitystä, että lapsi olisi paha tai toimisi ilkeyttään. Hän mainitsee mahdollisiksi taustatekijöiksi taitojen puutteet, temperamenttiin liittyvän herkkyyden ja motivaation puutteen. Näin ryhmissä käsitellään sekä toivottavan käytöksen vahvistamista että käyttäytymisen taustalla mahdollisesti olevia vaikeuksia.