The Economist pohtii, tulkittiinko Suomen Pisa-menestyksen syyt väärin

Brittiläinen The Economist pohtii, saattoiko Suomen kouluihin kohdistunut kansainvälinen ihailu ohjata muiden maiden koulutusratkaisuja väärään suuntaan. Ylen referoimassa kirjoituksessa lehti esittää mahdollisuuden, että Suomen varhaisten Pisa-tulosten syyt ymmärrettiin väärin ja menestyksen perusteella levitettiin opetuksesta harhaanjohtavaa kuvaa.

Kirjoituksen taustalla on huoli 15-vuotiaiden osaamisen heikkenemisestä useissa kehittyneissä maissa. The Economist käsittelee mahdollisina selityksinä koronapandemian oppimiselle aiheuttamia haittoja sekä älypuhelinten käytön vaikutuksia lasten keskittymiseen ja lukemiseen. Näiden rinnalle se nostaa kysymyksen siitä, millaisia johtopäätöksiä itse Pisa-menestyksestä tehtiin.

Suomesta vietiin viestiä itsenäisestä oppimisesta

Ensimmäiset Pisa-testit tehtiin vuonna 2000. Suomen erinomainen sijoitus herätti maailmanlaajuista kiinnostusta, ja koulutuspoliittisia päättäjiä matkusti Helsinkiin selvittämään menestyksen taustoja. The Economistin kuvauksessa vieraita hämmästyttivät kertomukset kokeiden vähäisyydestä ja etenkin pienten lasten opetuksen leikkipohjaisuudesta.

Lehden mukaan Suomessa painotettiin myös opettajan roolia oppilaan oman oppimisen tukijana. Taulun edessä luennoimisen sijasta opettajien kerrottiin käyttävän enemmän aikaa siihen, että he auttavat oppilaita oppimaan asioita itse. Juuri tämä viesti kulkeutui lehden mukaan Suomesta nopeasti moniin muihin maihin.

Kiista koskee menestyksen taustalla ollutta opetusta

The Economist nostaa esiin Suomen koulutusmallin kriitikoiden tulkinnan. Sen mukaan 2000-luvun alun hyvät tulokset saattoivat perustua pikemminkin 1990-luvulle jatkuneeseen perinteisempään koulujärjestelmään kuin niihin uudistaviin opetuskäytäntöihin, joista Suomi sittemmin tunnettiin. Kyse on lehden välittämästä kriitikoiden näkemyksestä, ei kirjoituksessa osoitetusta syy-yhteydestä.

Lehti arvioi ehdollisesti, että jos tulkinta pitää paikkansa, väärinkäsitys saattoi ohjata jopa kymmeniä koulujärjestelmiä harhaan. Huomio kohdistuu siis siihen, vastasiko Suomesta ulkomaille välittynyt kuva opetuksesta niitä käytäntöjä, jotka olivat tuottaneet ensimmäisten Pisa-kierrosten menestyksen.

Vastakohdaksi lehti nostaa Englannin, jossa koulujärjestelmää kehitettiin sen mukaan 2000-luvulla toiseen suuntaan. Kirjoituksessa korostuvat faktaosaamisen painottaminen ja tiukat kokeet. Tämäkin kuvaus on osa The Economistin perustelua: se ei sellaisenaan osoita, mikä yksittäinen opetuskäytäntö selittäisi oppimistulosten muutokset.