Opinnäytetyö: Urakulttuuri vaikeuttaa työn keventämistä finanssialalla

Finanssialan totutut käsitykset työurasta vaikeuttavat siirtymistä sivusuunnassa tai vähemmän vaativiin tehtäviin, todetaan Humanistisen ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä. Laura Pirin ja Sonja Rimpiläisen mukaan joustavien urien tarve tunnistetaan, mutta muutosten puheeksi ottamista jarruttavat leimautumisen ja tulojen pienenemisen pelot.

Humakissa opiskelevien Pirin ja Rimpiläisen työssä kartoitettiin työnantajien toimia ja asenteita niin sanottuja monihuippuisia työuria kohtaan. Tavoitteena oli löytää keinoja tällaisen uramallin edistämiseen rahoitusalalla. Työssä tarkasteltiin mallin hyötyjä ja haasteita sekä laadittiin sitä tukevia kehittämisehdotuksia, kertoo Finanssiala.

Aiheen taustalla ovat työelämän muutokset: teknologinen kehitys muuttaa toimenkuvia, ja väestön ikääntymisen heikentämä huoltosuhde lisää tarvetta pidemmille työurille. Opinnäytetyö nostaa tarkasteluun sen, millaiset asenteet ja käytännöt vaikuttavat uran muuttamiseen finanssialalla.

Työn keventämiselle odotetaan konkreettista syytä

Pirin mukaan joustojen tarve ymmärretään johdossa ja erityisesti henkilöstöhallinnossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että toisenlaisiin tehtäviin siirtymisestä olisi helppo keskustella. Opinnäytetyön perusteella työuriin liittyvät kulttuuriset odotukset ohjaavat vahvasti alan ajattelua.

Vähemmän vaativaan työhön siirtyminen koetaan Pirin mukaan luontevaksi, kun taustalla on terveydellinen syy, perhetilanne tai muu konkreettinen peruste. Ilman tällaista perustelua totutusta poikkeava uraratkaisu voi tuntua sekä työntekijästä että työnantajasta vaikealta hyväksyä.

Piri katsoo, että myös omannäköinen ura ja työn sovittaminen muuhun elämään pitäisi hyväksyä tavallisiksi ratkaisuiksi. Hänen mukaansa ne antavat paremmat mahdollisuudet jatkaa työuraa. Työn keventämisen perusteeksi ei siis hänen näkemyksensä mukaan pitäisi tarvita erillistä terveydellistä tai perheeseen liittyvää syytä.

Esihenkilöt odottavat aloitetta työntekijältä

Rimpiläisen mukaan työnantajien oli usein vaikea ehdottaa siirtymistä uudenlaisiin tehtäviin. Uran loppuvaihetta varten oli selkeitä suunnitelmia, mutta uran puolivälissä esihenkilöt ajattelivat aloitteen kuuluvan työntekijälle itselleen.

Varovaisuuden taustalla oli pelko siitä, että työntekijä tulkitsisi ehdotuksen arvostuksen puutteeksi. Näin keskustelun avaamista vaikeuttivat eri puolilla erilaiset huolet: työntekijällä leimautuminen ja tulotason lasku, esihenkilöllä ehdotuksen mahdollinen tulkinta.