Johanna Vuorelma: Puhe yhteisestä edusta on politiikassa vallankäyttöä

Johanna Vuorelma arvioi kolumnissaan, että politiikassa toistuva vetoaminen yhteiseen etuun ei ole neutraali kuvaus päätösten vaikutuksista. Hänen mukaansa ilmaus on poliittinen työkalu, jolla jonkin ryhmän tavoitteita voidaan nostaa muiden intressien edelle ja esittää ne koko yhteiskuntaa hyödyttävinä. Siksi yhteisen edun määrittelyssä on aina kyse myös vallasta.

Vuorelman mukaan lähes kaikkia merkittäviä poliittisia uudistuksia on perusteltu tavalla tai toisella koko yhteiskunnan edulla. Olennaista on, kuka saa määritellä tämän edun sisällön. Valtaa pitävillä ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevilla on tavallisesti muita paremmat mahdollisuudet esittää oman ryhmänsä intressit kaikkien yhteisenä etuna.

Yleistahto ja ryhmien välinen kamppailu

Vuorelma kytkee kysymyksen filosofi Jean-Jacques Rousseaun 1700-luvulla määrittelemään yleistahdon käsitteeseen. Rousseau tarkoitti sillä kansalaisten yhteistä etua: yleistahdon tavoitteena on koko yhteiskunnan yhteinen hyvä, ei yksilöiden tai yksittäisten ryhmien omien etujen edistäminen. Ajatus voi tuntua kaukaiselta aikana, jolloin politiikka näyttäytyy usein eturyhmien välisenä kamppailuna.

Eri politiikan aloilla puhe yhteisestä edusta toimii eri tavoin. Turvallisuuspolitiikassa Suomen etuun on Vuorelman mukaan helpointa vedota, koska turvallisuus voidaan esittää jakamattomana ja kaikille kuuluvana hyvänä. Talouspolitiikassa perustelu on vaikeampi, sillä päätösten hyödyt ja kustannukset jakautuvat vaihtelevasti eri ryhmille.

Garden Helsinki konkretisoi kiistan

Kolumnin konkreettinen esimerkki on Garden Helsinki -hanke. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) kutsui hanketta heinäkuun alussa ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi ja perusteli hallituksen tukea sen työllisyys- ja talousvaikutuksilla. Orpon mukaan hankkeen toteutuminen olisi ollut Suomen etu. Alle kolme viikkoa myöhemmin hallituksen viesti oli kuitenkin muuttunut, eikä hankkeella enää ollut sen tukea.

Vuorelman tarkastelussa tapaus havainnollistaa politiikan klassista kysymystä yksityisen ja yhteisen edun suhteesta. Hallitus kehysti yksittäisen investointihankkeen valtakunnallisesti merkittäväksi ratkaisuksi, joka hyödyttäisi yhteiskuntaa talouden ja työllisyyden kautta. Kriitikot tulkitsivat asian toisin ja liittivät tuen kokoomusta lähellä olevien tahojen taloudellisiin intresseihin. Vasemmistoliiton Minja Koskela arvosteli eduskunnassa 35 miljoonan euron pyyntöä, ja vihreiden Saara Hyrkkö nimitti tapausta ”kaverikapitalismiksi”. Kiista osoittaa Vuorelman mukaan, ettei ”yhteinen etu” ole politiikassa pelkkä neutraali tosiasia, vaan määrittelykamppailun väline.