Helene Schjerfbeckin 68 kirjettä ja harvinainen maalaus tulevat ensi kertaa julki

Taiteilija Helene Schjerfbeckin (1862–1946) 68 kirjettä ja harvinainen maalaus tulevat ensimmäistä kertaa julkisuuteen. Antti Caloniuksen suvussa säilyneet aineistot valottavat Schjerfbeckin läheistä suhdetta Caloniuksen perheeseen sekä taiteilijan arkea, terveyttä ja toimeentuloa vuosikymmenten ajalta.

Perintönä kirjeitä ja maalaus

Antti Calonius peri isältään hauraita kirjekuoria ja maalauksen, jonka Schjerfbeck oli lahjoittanut Caloniuksen isälle. Isä oli ennen kuolemaansa pyytänyt poikaansa huolehtimaan, ettei kirjeitä hävitetä. Nyt Calonius kertoo ensimmäistä kertaa kotonaan säilyneestä kokonaisuudesta, sukunsa kirjeenvaihdosta ja maalaukseen liittyvistä kipeistä muistoista.

Pahvikansioon on järjestetty päivämäärän mukaan 68 Schjerfbeckin kirjettä vuosilta 1915–1945. Suurin osa on osoitettu Antti Caloniuksen isoisälle Erkki Caloniukselle, mutta vastaanottajina ovat olleet myös isoäiti, isä ja täti. Caloniuksen suku ja Schjerfbeck tutustuivat 1900-luvun alussa Hyvinkäällä ja läheistyivät perheystäviksi.

Taiteilijan arki välittyy kirjeistä

Erkki Calonius (1881–1936) oli lääkäri ja Schjerfbeckin taiteen ihailija. Ruotsinkielisissä kirjeissä taiteilija kutsui häntä Tohtoriksi ja kirjoitti tälle sekä elämästään että taiteestaan. Viesteissä toistuvat sairaudet, heikkous, kodin kylmyys ja yksinäisyys. Toisaalta Schjerfbeck kertoi myös sisustuksesta, huonekaluista ja verhojen väreistä sekä siitä, miten vierailijat saattoivat häiritä maalaamiseen keskittymistä.

Yhtään perheen kirjoittamaa vastauskirjettä ei ole säilynyt. Schjerfbeckin kirjeistä käy silti ilmi, että Erkki Calonius auttoi häntä käytännössä ja taloudellisesti: hän välitti teoksia myytäväksi ja osti niitä itse. Taiteilija kiitti myös muuttoavusta sekä suureksi ja kauniiksi kuvaamastaan joululahjasta, matosta.

Yksi kirje havainnollistaa myös taiteesta saadun rahan merkitystä Schjerfbeckin arjessa. Hän piti maalauksesta maksettua summaa liian suurena ja kirjoitti voivansa sen ansiosta hankkia talvihatun sekä korjauttaa turkkinsa. Samalla hän pohti, voisiko jokin kaunis ja hauska piristää häntä.

Kolmen vuosikymmenen mittainen kirjeistö tuo rinnakkain taiteellisen työn ja tavalliset huolet. Se kertoo, millaista tukea Schjerfbeck sai Caloniuksen perheeltä ja mitä hän itse halusi arjestaan, terveydestään ja kodistaan ystävilleen välittää.