Joonas Konstig arvostelee kuulokkeisiin vetäytymistä yhteisissä tiloissa

Joonas Konstig arvostelee kolumnissaan tapaa, jolla kuulokkeet sulkevat ihmiset toisiltaan julkisissa tiloissa. Hänen mukaansa korvanapit eivät ainoastaan vaimenna ympäristön ääniä, vaan voivat viestiä, ettei lähellä olevia ihmisiä haluta huomata tai kohdata.

Kuulokkeet sulkevat yhteisen tilan

Konstig nostaa esimerkiksi kuntosalit, joissa ihmiset käyttävät yhteisiä laitteita samassa tilassa mutta vetäytyvät musiikin tai vastamelun taakse. Hän vertaa kuulokkeiden käyttäjiä leikillisesti strutseihin: kun korvat suljetaan, muut ikään kuin katoavat näkyvistä, ja samalla käyttäjäkin tekee itsensä vaikeammin lähestyttäväksi.

Kolumnin ytimessä on Konstigin kuvaama avonaisuuden periaate. Sillä hän tarkoittaa käytöstapaa, jossa ihminen suuntautuu toista kohti, katsoo keskustelukumppania silmiin ja osoittaa olevansa tavoitettavissa. Hänen tulkintansa mukaan avoin olemus herättää luottamusta, kun taas sulkeutuneisuus voi vaikuttaa tylyltä tai ylimieliseltä.

Kritiikki ei kohdistu teknologiaan

Konstig ei vastusta kuulokkeita tai niiden tarjoamaa sisältöä. Hän kertoo kuuntelevansa itse musiikkia, äänikirjoja ja podcasteja esimerkiksi lenkillä tai metrossa. Hänen kritiikkinsä kohdistuu tilanteisiin, joissa yhteinen tila aletaan hahmottaa yksityiseksi ja muut ihmiset rajataan oman kokemuksen ulkopuolelle.

Ero on hänen mukaansa olennainen. Aamumetrossa vastamelu voi olla tervetullut keino rauhoittaa matkaa, mutta kuntosalit, kauppakeskukset, kirjastot ja kahvilat ovat samalla jaettuja ympäristöjä. Niissä läsnäoloon kuuluu Konstigin mielestä myös muiden huomioiminen, vaikka varsinaista keskustelua ei syntyisikään.

Taustalla huoli yksinäisyydestä

Kolumnin laajempi huoli liittyy yksinäisyyteen ja käsitykseen muista ihmisistä vaivana. Konstig pelkää kuulokkeisiin vetäytymisen olevan osa kehitystä, jossa arjen satunnaisia kohtaamisia vältetään. Kun ympäristöä kohdellaan vain oman toiminnan taustana, yhteisiin tiloihin kuuluva sosiaalinen avoimuus voi hänen mukaansa kaventua.

Konstigin viesti ei ole vaatimus luopua teknologiasta, vaan kehotus huomata sen sosiaalinen vaikutus. Hän pitää keskeisenä sitä, että yhteisessä tilassa tunnustetaan muut ihmiset ihmisiksi eikä kohdella heitä pelkkänä hälynä, joka on vaimennettava.