Entinen koulukiusaaja Jeremias Jaakola kertoo hakeneensa kiusaamisella huomiota ja valtaa

Jeremias Jaakola, 24, kertoo kiusanneensa peruskoulussa vakavasti muita oppilaita. Hän muun muassa repi syöpää sairastaneelta tytöltä huivin, pilkkasi lasten ulkonäköä ja uhkaili oppilaita. Ylen mukaan yksi hänen kiusaamistaan oppilaista ajautui lähelle itsemurhaa. Nyt Jaakola sanoo purkaneensa kouluun omaa pahaa oloaan.

Kiusaaminen toi huomiota ja asemaa

Jaakola kuvaa kasvaneensa turvattomassa ympäristössä ja jääneensä kotona vaille kaipaamaansa huomiota. Lapsena hän haki katseilta piilossa turvaa pehmoleluista, mutta koulussa pahoinvointi kääntyi muiden loukkaamiseksi. Hänen mukaansa kiusaaminen toi hetkellistä helpotusta, koska kohteet kävivät läpi samantapaisia asioita kuin hän itse.

Kiusaamisen kohteiksi valikoituivat etenkin lapset, jotka poikkesivat jollakin tavalla muista. Jaakola teki esimerkiksi pilkkalaulun lapsesta, jolla oli luomi otsassaan, ja heitti opettajaa höylällä. Tekemällä muiden ominaisuuksista pilkkaa hän kertoo siirtäneensä huomion pois itsestään ja omista heikkouksistaan.

Jaakola kuvaa ajatelleensa koulua omana valtakuntanaan. Hän kuvitteli olevansa suosittu ja sanoo halunneensa olla se, jonka kanssa muut nauravat, eikä se, jolle nauretaan. Jälkikäteen hän arvioi, että hänen olisi pitänyt hakea apua sen sijaan, että muut joutuivat hakemaan sitä hänen tekojensa vuoksi.

Tutkija yhdistäisi vastuun ja ymmärtämisen

Kiusaamista yli 30 vuotta tutkinut psykologian professori Christina Salmivalli kertoo, että kiusaajissa on sekä suosittuja, hyvässä asemassa olevia lapsia että itse kiusattuja lapsia. Jälkimmäiset kamppailevat usein heikon sosiaalisen aseman ja psyykkisen pahoinvoinnin kanssa. Lähes kaikkia kiusaajia yhdistää Salmivallin mukaan huomion ja vallan tavoittelu.

Salmivallin mukaan suhtautuminen kiusaajiin jakautuu helposti kahteen ääripäähän: heidät nähdään joko rangaistavina pahantekijöinä tai olosuhteiden uhreina, joilta poistetaan vastuu kokonaan. Hänen mukaansa kiusaaminen on ehdottomasti tuomittava, mutta samalla on yritettävä ymmärtää tekojen taustalla olevia syitä. Jaakola puolestaan katsoo, ettei kiusaamista voida lopettaa käsittelemättä myös kiusaajan näkökulmaa.