Hyttyslajit leviävät pohjoiseen – tarkempi seuranta auttaa ehkäisemään tauteja

Ilmastonmuutoksen myötä lämpenevät ja sateisemmat olosuhteet laajentavat hyttyslajien elinalueita Yhdysvaltain perinteisesti lauhkeilla seuduilla. Connecticutin osavaltion seurannassa on havaittu 54 lajia, niiden joukossa dengue- ja zikatauteja mahdollisesti levittävä aasialainen tiikerihyttynen. Muutos korostaa järjestelmällisen pyydystyksen ja testauksen merkitystä tartuntariskien tunnistamisessa.

Lajisto liikkuu pohjoiseen

Uuden-Englannin kaltaisilla alueilla hyönteisten puremat eivät ole uusi ilmiö, mutta purevien lajien kirjo on muuttumassa. Aasialainen tiikerihyttynen on perinteisesti elänyt kuumemmissa ja kosteammissa oloissa etelämpänä, ja nyt sen levinneisyys on siirtynyt pohjoiseen. Kesien lämpö ja kosteammat olosuhteet tekevät aiemmin lauhkeista alueista lajien kannalta suotuisampia. Connecticutissa tehdyissä havainnoissa on mukana tämän kaltaisia vieraslajeja.

Ilmiöllä on kansanterveyteen liittyvä ulottuvuus, koska hyttyslajien mukana voivat siirtyä myös niiden kantamat taudinaiheuttajat. Aasialainen tiikerihyttynen kykenee levittämään mahdollisesti vakavia tauteja, kuten dengueä ja zikaa. Pelkkä lajin tunnistaminen ei kuitenkaan kerro, missä viruksia juuri sillä hetkellä esiintyy. Hyttysseurannan tehtävä ei siksi rajoitu lajiluettelon ylläpitämiseen, vaan siihen kuuluu myös kansanterveydellisen riskin paikantaminen.

Connecticutin maatalouden koeaseman johtava tutkija Philip Armstrong kertoo alueelle ilmaantuvan vähitellen uusia lajeja. Koeasema koordinoi osavaltion ohjelmaa, jossa hyttysiä pyydystetään ja testataan virusten esiintymiskeskittymien tunnistamiseksi. Armstrongin mukaan ihmisten sairastumistapauksista saatu varoitus tulee yleensä niin myöhään, ettei tehokkaille toimille enää jää aikaa.

Seuranta on Yhdysvalloissa hajanaista

Connecticutin kaltainen koko osavaltion kattava järjestelmä ei ole Yhdysvalloissa tavallinen. Suuressa osassa maata osavaltiotason seurantaohjelmaa ei ole, vaan muuttuvaan ongelmaan pyrkii vastaamaan yli tuhannen hyttystorjuntaorganisaation muodostama verkosto. Valtaosa toimijoista työskentelee paikallistasolla, ja niiden organisaatiorakenteet sekä seurantakäytännöt vaihtelevat huomattavasti. Yhtenäisen valtakunnallisen mallin sijasta käytössä on erilaisten paikallisten järjestelmien kokonaisuus.

Erot seurannan kattavuudessa ovat olennaisia juuri siksi, että lämpenevä ja kosteampi ilmasto muuttaa riskejä alueittain. Järjestelmällinen pyydystys kertoo, mitä lajeja alueella esiintyy, ja näytteiden testaus auttaa paikantamaan virusten keskittymiä. Näin torjuntatoimia voidaan perustaa hyttysistä saatavaan ajantasaiseen tietoon sen sijaan, että muutoksesta saadaan tieto vasta ihmisten sairastuessa.