Alkoholi on seurannut suomalaista elokuvaa alusta asti – sahtikomedia yhdistää naurun ja synkkyyden

Alkoholin kuvaaminen on kuulunut suomalaiseen elokuvaan sen alkuvaiheista lähtien, mutta sävy on vaihdellut koomisista kommelluksista alkoholismin synkkiin seurauksiin. Menestyselokuva 100 litraa sahtia jatkaa perinnettä: se houkuttelee ensin nauramaan juomiselle ja paljastaa vähitellen hahmojensa pahoinvoinnin.

Juominen näkyi jo ensimmäisessä näytelmäelokuvassa

Helsingin yliopiston elokuvatutkija Jaakko Seppälän mukaan Suomen kansaa kuvaavassa elokuvassa toistuu kaksi suurta aihetta: luonto ja viinan juominen. Asiantuntijoiden mukaan väite jokaisen suomalaiselokuvan pakollisesta kännikohtauksesta on liioittelua, vaikka alkoholia käytetään hyvin monessa elokuvassa tavalla tai toisella.

Yhteys alkaa jo ensimmäisestä suomalaisesta näytelmäelokuvasta. Vuonna 1907 valmistunut Salaviinan polttajat kertoo viinankeittäjistä, jotka päätyvät tappeluun asiakkaansa kanssa, ja tapahtumista syntyy myös kommelluksia. Myöhempien elokuvien alkoholikuvaukset ovat seuranneet aikaansa: kieltolain vuosina valkokankaalla nähtiin salakuljetusta, ja sotien jälkeen juominen liittyi sodan kauhujen unohtamiseen.

Sahtikomedia muuttuu vähitellen synkäksi

Teemu Nikin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa 100 litraa sahtia -elokuvassa kaksi sisarusta lupaa valmistaa kolmannen siskonsa häihin sata litraa sahtia. Juoma onnistuu jopa isän tekemää paremmin, joten sitä ryhdytään maistelemaan. Sisarukset heräävät lopulta ajantajunsa menettäneinä tyhjien kanisterien ääreltä.

Elokuvaa markkinoitiin komediana, ja katsoja kutsuttiin nauramaan sisarusten humalaiselle koheltamiselle. Tarina kuitenkin synkkenee vähitellen, jolloin juhlimisen alta paljastuu, ettei hahmoilla ole hauskaa. Alkoholisoitunutta Pirkkoa näyttelee Elina Knihtilä.

Elokuva keräsi viime vuonna 235 000 katsojaa. Suomen elokuvasäätiön listauksessa sen edelle ylsi vain Minecraft. Nikki halusi antaa Pirkolle uuden mahdollisuuden, ja jatko-osaa 200 litraa sahtia kuvataan parhaillaan Sysmässä.

Alkoholille tarvitaan tarinallinen peruste

Elokuvakriitikko ja tietokirjailija Kalle Kinnunen torjuu ajatuksen, että alkoholi lisättäisiin suomalaiselokuvaan vain kännikohtauksen vuoksi. Hänen mukaansa juomisella pitää olla tarinankerronnallinen peruste. 100 litraa sahtia asettuu näin jatkumoon, jossa alkoholin merkitys ei rajoitu humalan näyttämiseen, vaan sen avulla käsitellään myös ihmisten kokemuksia ja pahoinvointia.