Nälkälakko muutti Intian karttaa – protestimuoto elää politiikassa yhä

Ympäristö- ja ilmastoaktivisti sekä kouluttaja Sonam Wangchuk on jatkanut Delhissä määräaikaan sitomatonta nälkälakkoaan 19 päivää pelkän suolaveden varassa. Hänen terveytensä on heikentynyt nopeasti, mikä on lisännyt huolta ja nostanut jälleen esiin nälkälakon pitkän sekä poikkeuksellisen vaikutusvallan Intian politiikassa.

Vuoden 1952 paasto muutti Intian karttaa

Kun Potti Sriramulu aloitti paastonsa lokakuussa 1952, hän vaati telugua puhuville ihmisille erillistä osavaltiota. Intian silloinen pääministeri Jawaharlal Nehru oli vastustanut vaatimusta toistuvasti. Hiljaiseksi gandhilaiseksi kuvattu Sriramulu oli jo aiemmin paastonnut yhteiskunnallisten tavoitteiden puolesta. Hän uskoi, että vain henkilökohtainen uhrautuminen voisi saada Delhin keskushallinnon kuuntelemaan kieliryhmän vaatimusta.

Sriramulu kuoli paaston 58. päivänä. Hänen kuolemansa jälkeen väkijoukot virtasivat kaduille eri puolilla telugunkielisiä alueita. Hallintorakennuksiin hyökättiin, rautatielinjoja tukittiin ja levottomuuksissa kerrottiin kuolleen useita ihmisiä. Vain muutamaa päivää myöhemmin Nehru ilmoitti Andhra-osavaltion perustamisesta, joten pitkään torjuttu vaatimus toteutui Sriramulun kuolemaan päättyneen protestin jälkeen.

Seuraukset ulottuivat Andhra-osavaltiota laajemmalle. Muutaman vuoden kuluessa perustettiin osavaltioiden uudelleenjärjestelykomissio, ja Intian sisäisiä rajoja alettiin muokata kielialueiden perusteella. Historioitsija Ramachandra Guha on kirjoittanut, että nykyisin unohdettu Sriramulu vaikutti merkittävästi sekä maansa historiaan että maantieteeseen. Yhden miehen paasto auttoi näin piirtämään uudelleen maailman suurimman demokratian karttaa, ja harva yksittäinen protesti on jättänyt Intian tasavaltaan vastaavan jäljen.

Gandhi muokkasi vanhasta perinteestä poliittisen keinon

Nälkälakon kulttuuriset juuret ulottuvat Intiassa vuosisatojen taakse, aikaan ennen nykyisen tasavallan syntyä. Hindulaisuus, buddhalaisuus ja jainalaisuus liittävät kaikki moraalista merkitystä vapaaehtoiseen itsensä kieltämiseen. Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mahatma Gandhi otti käyttöön tämän vanhan moraalisen kielen ja muokkasi siitä modernin poliittisen toimintatavan. Perinne oli siten olemassa jo kauan ennen Gandhin poliittista käyttöä.

Gandhi korosti, ettei paasto ollut kiristystä vaan kärsimyksen teko, jonka tarkoituksena oli herättää toinen osapuoli moraalisesti pakottamisen sijasta. Tämä käsitys auttaa selittämään, miksi intialaiset turvautuvat nälkälakkoon yhä yli seitsemän vuosikymmentä Sriramulun kuoleman jälkeen. Wangchukin nykyinen paasto on perinteen uusin näkyvä esimerkki: sen poliittisista seurauksista aineisto ei vielä kerro, mutta hänen nopeasti heikkenevä terveytensä on jo herättänyt kasvavaa huolta.