Luomun viljelytavat yleistyvät tavanomaisilla maatiloilla lannoitteiden kallistuessa

Luomuviljelyssä hyväksi havaittuja menetelmiä otetaan yhä enemmän käyttöön myös tavanomaisilla maatiloilla, kun lannoitteiden kallistuminen pakottaa viljelijät etsimään vaihtoehtoja. Kiertoviljely, typpeä sitovat kasvit ja maaperän kuntoa tukevat viljelytavat kiinnostavat nyt tuotantotavasta riippumatta.

Oheiskasvit muokkaavat maaperää

Luomuviljelijä Risto Mäkipernaa kasvattaa Kauhavalla kauraa, jonka aluskasviksi hän on kylvänyt apilaa. Pellossa kasvaa lisäksi savipäätä, pillikettä ja muita kasveja, joita tavanomaisella viljapellolla pidettäisiin rikkakasveina.

Mäkipernaa kutsuu niitä oheiskasveiksi. Niiden juuristot muokkaavat maaperää seuraavaa satoa varten. Hän kertoo, että kasvustojen juurissa on säilynyt kosteutta, vaikka sadetta ei ole saatu pitkään aikaan.

Mäkipernaa jakaa tuottajatapaamisissa yhä useammin luomuviljelyssä toimiviksi havaittuja käytäntöjä. Hänen mukaansa tilat ovat nyt samojen kysymysten äärellä tuotantotavasta riippumatta.

– Ei näitä viljelytapoja tarvitse enää hävetä niin kuin joskus 30 vuotta sitten, Mäkipernaa sanoo.

Lannoitteiden hinnat lisäävät vaihtoehtojen tarvetta

Typpilannoitteiden valmistus on perustunut maakaasulla tuotettavaan ammoniakkiin. Venäjän hyökkäyssodan jälkeen ammoniakin tuontiriippuvuutta on pyritty vähentämään. Lisäksi Venäjältä Suomeen rautateitse tulleiden lannoitekuljetusten päättyminen vaikeuttaa viljelijöiden tilannetta.

Pro Agria -keskusten liiton kasvintuotannon kehityspäällikkö Sari Peltonen pitää eri vaihtoehtojen punnitsemista tarpeellisena. Hänen mukaansa uusia lannoitteiden hinnankorotuksia tulee aiempien korotusten päälle samaan aikaan, kun markkinahinnat ovat matalalla.

Pro Agria suosittelee viljelijöitä arvioimaan tarkasti, mitkä pellot kannattaa pitää myyntikasvien viljelyssä. Uudistuvaa viljelyä ja hiiliviljelyä käsitellään samoissa koulutuksissa riippumatta siitä, onko tila luomutuotannossa.

Typpeä sitovat kasvit vähentävät lannoitustarvetta

Luomuliiton puheenjohtaja Janne Rauhansuu suosittelee kaikille viljelijöille biologiseen typensidontaan kykeneviä kasveja, kuten apilaa, virnoja ja sinimailasta. Niiden avulla voidaan hänen mukaansa vähentää lannoitteiden käyttöä.

Mäkipernaan mukaan maata parantavia ja typpeä sitovia kasveja kannattaa viljellä pääkasvina tietyllä lohkolla kolmen tai neljän vuoden välein. Luomusta tuttu kiertoviljely onkin alkanut yleistyä myös tavanomaisilla maatiloilla.