Järistysavun hitaus lietsoo vihaa Venezuelassa – kuolleita jo lähes 4 500

Venezuelassa yleinen suuttumus viranomaisten toimintaan kasvaa sen jälkeen, kun kaksi voimakasta maanjäristystä surmasi lähes 4 500 ihmistä. Katastrofiavun hitaaksi ja riittämättömäksi koettu järjestäminen on lisännyt yhteiskunnallisten levottomuuksien uhkaa maassa, jossa hallinto on muutenkin poliittisen paineen alla. Katastrofi on muodostunut myös uudeksi koetukseksi maan sosialistiselle johdolle.

Viha purkautui Maduron pojan vierailulla

Entisen presidentin Nicolás Maduron poika, kansanedustaja Nicolás Maduro Guerra, sai vihamielisen vastaanoton vieraillessaan osittain tuhoutuneessa sosiaalisen asuntotuotannon kohteessa. Hanke on nimetty Maduron edesmenneen poliittisen esikuvan Hugo Chávezin mukaan. Tilanne kuvasi näkyvästi sitä, kuinka ihmisten suru on muuttumassa suoraksi suuttumukseksi vallanpitäjiä kohtaan.

Norjalaisen TV2:n tallentamissa kuvissa tyttärensä menettänyt Damely Yaneth Díaz huusi Maduro Guerralle: ”En menettänyt keittiötä! Menetin tyttären!” Purkaus kohdistui vierailuun alueella, jossa asukkaat kokivat avun jääneen katastrofin mittakaavaan nähden riittämättömäksi.

Uhriluku kasvoi nopeasti

Katastrofin viidentenä päivänä virallinen kuolonuhrien määrä oli 1 719. Tuolloin loukkaantuneita ilmoitettiin olevan 5 034, kodeistaan siirtymään joutuneita 15 866 ja kaikkiaan 22 619 järistyksistä kärsinyttä. Myöhemmin kuolonuhrien määräksi on raportoitu lähes 4 500, mikä kertoo tuhojen laajuudesta ja lukujen nopeasta kasvusta.

Järistykset iskivät 24. kesäkuuta vain 39 sekunnin välein. Niiden voimakkuuksiksi mitattiin 7,2 ja 7,5. Pelastajat etsivät vielä viidentenä päivänä eloonjääneitä raunioista, mutta monet venezuelalaiset arvioivat sotilaiden, palokunnan, poliisin ja sotilaskadettien olleen huonosti valmistautuneita näin laajaan katastrofiin.

Ratkaisevat pelastustunnit kuluivat

Viranomaiset kertoivat, että maahan oli saapunut lauantaihin mennessä 17 lentoa ja yli 1 600 pelastusryhmien jäsentä. Valtion pyrkimys näyttää toimintansa vahvana ei kuitenkaan vaimentanut turhautumista, kun ratkaisevat tunnit kuluivat.

Avustusjärjestöjen mukaan ensimmäiset 48–72 tuntia ovat tavallisesti ratkaisevia eloonjääneiden löytämisessä, vaikka aikaa voi olla enemmän, jos raunioihin jääneillä on saatavilla ruokaa ja vettä. Tämän aikaikkunan sulkeutuminen lisäsi omaisten epätoivoa ja arvostelua hallitusta kohtaan.