Andien lehtikorvahiiri selviytyy yli 6 700 metrin korkeudessa

Andien lehtikorvahiiri pystyy elämään yli 6 700 metrin korkeudessa, vaikka lämpötila voi laskea siellä 60 pakkasasteeseen ja happea on vain noin 44 prosenttia merenpinnan tasoon verrattuna. Tutkimustulokset auttavat selittämään, kuinka pieni nisäkäs selviytyy näin kylmässä ja vähähappisessa ympäristössä.

Sama laji elää merenpinnalta vuorenhuipuille

Andien lehtikorvahiiren (Phyllotis vaccarum) elinalue ulottuu Chilen kuivalta aavikkorannikolta Andien korkeille huipuille. Lajia tavataan siis sekä lähellä merenpintaa että vuoristossa, jossa ilman happipitoisuus ja lämpötila poikkeavat voimakkaasti rannikon oloista.

Korkeimmalla elävät yksilöt asuttavat sammuneiden tulivuorten huippujen ympäristöjä yli 6 700 metrin korkeudessa. Science News kuvaa lajia maailman korkeimmalla eläväksi tunnetuksi nisäkkääksi. Näissä oloissa eläimen on pidettävä yllä ruumiinlämpöään samalla, kun solujen käytettävissä on huomattavasti vähemmän happea kuin merenpinnan tasolla.

Lisääntynyt lämmöntuotanto suojaa kylmyydeltä

Tutkijat havaitsivat, että korkealla elävät lehtikorvahiiret tuottavat enemmän ruumiinlämpöä kuin saman lajin alempana elävät yksilöt. Tavallista voimakkaampi lämmöntuotanto auttaa niitä sietämään vuorenhuippujen pakkasta, joka voi ankarimmillaan yltää 60 asteeseen nollan alapuolelle.

Havainto osoittaa, että lajin eri korkeuksilla elävien yksilöiden fysiologiassa on eroja. Korkealla elävien hiirten elimistö vastaa kylmyyteen kasvattamalla lämmöntuotantoa, kun taas alempana asuvat saman lajin jäsenet eivät kohtaa yhtä äärimmäisiä lämpötiloja.

Mitokondriot tukevat toimintaa vähällä hapella

Myös hiirten mitokondrioissa havaittiin korkeisiin oloihin liittyviä mukautumia. Mitokondriot ovat solujen energiantuotannosta vastaavia rakenteita. Korkealla elävillä hiirillä niiden muutokset antavat lisätehoa hapesta riippuvaisille prosesseille tilanteessa, jossa ympäristön happitaso on vain noin 44 prosenttia merenpinnan tasosta.

Lisääntynyt lämmöntuotanto ja mitokondrioiden mukautuminen vastaavat vuoriston kahteen keskeiseen haasteeseen: äärimmäiseen kylmyyteen ja hapen niukkuuteen. Tutkijoiden Science-lehdessä 9. heinäkuuta raportoimat tulokset tarjoavat fysiologisen selityksen sille, miten Andien lehtikorvahiiri voi menestyä näin laajalla korkeusvyöhykkeellä. Aiemmin ei tiedetty tarkasti, millä tavoin nämä jyrsijät kestävät vuorenhuippujen ankaria olosuhteita.