Komodonvaraan hampaanjäljet muuttavat käsitystä Floresin ”hobittien” ravinnonhankinnasta

Indonesian Floresin saarella elänyt pienikokoinen Homo floresiensis ei ehkä metsästänyt kääpiönorsuja itse, kuten aiemmin on arveltu. Uuden tulkinnan mukaan komodonvaraan esi-isät kaatoivat eläimet ja noin 60 000 vuotta sitten kadonneet ihmislajin sukulaiset hyödynsivät saaliista jäljelle jäänyttä lihaa.

Luujäljet muuttavat tulkintaa

Aiempi käsitys metsästyksestä perustui Liang Buan luolasta tehtyihin löytöihin. Samoista sedimenttikerroksista on löydetty sekä Homo floresiensiksen että sukupuuttoon kuolleiden kääpiönorsujen luita. Norsujen luissa näkyvät kivityökalujen viiltojäljet näyttivät tukevan ajatusta siitä, että pienikokoiset ihmiset olivat metsästäneet ja paloitelleet eläimiä.

Tübingenin yliopiston antropologi Elizabeth Veatch kollegoineen kiinnitti kuitenkin huomiota myös luissa oleviin komodonvaraan hampaanjälkiin. Tutkijoiden mukaan jälkien kokonaisuus sopii paremmin tilanteeseen, jossa suuret liskot olivat varsinaisia saalistajia ja Homo floresiensis saapui myöhemmin käyttämään ruhot ravinnokseen.

Tutkimusta varten komodonvaraan annettiin vuohi ravinnoksi. Kokeen avulla tutkijat pyrkivät selvittämään, olivatko Floresin luista löydetyt jäljet yhteensopivia komodonvaraan ruokailun kanssa ja oliko aiempi päätelmä ihmisten harjoittamasta suurriistan metsästyksestä perusteltu.

Samasta lihasta kilpaili useita lajeja

Floresin kääpiönorsut kuuluivat Stegodon-sukuun. Saarella eli ainakin kolme Stegodon-lajia, joiden säkäkorkeus vaihteli noin 1,25 metristä lähes kahteen metriin. Eläimet painoivat arviolta 500 kilogrammasta 1,5 tonniin, joten ne olivat Homo floresiensikseen verrattuna huomattavan suuria.

Luulöydöt osoittavat, että sekä muinaiset komodonvaraan sukulaiset että Homo floresiensis käyttivät Stegodoneja ravinnokseen. Ne eivät kuitenkaan yksin ratkaise, missä järjestyksessä eläimet saapuivat ruhoille tai osallistuiko Homo floresiensis joskus myös metsästykseen.

Käsitys lajista voi tarkentua

Homo floresiensis on askarruttanut tutkijoita löytämisestään lähtien. Pienikokoisella ja pienikalloisella lajilla näyttää olleen käytössään kehittyneitä kivityökaluja, ja sen on arveltu hallinneen tulta sekä metsästäneen suuria eläimiä.

Jos uusi tulkinta saa vahvistusta, osa näistä oletuksista on arvioitava uudelleen. Saaliiden hyödyntäminen kertoo silti suunnitelmallisesta ravinnonhankinnasta ympäristössä, jonka Homo floresiensis jakoi komodonvaraan, jättiläisrottien ja useiden kääpiönorsulajien kanssa.