Matin 79-vuotias isä puukotettiin kuoliaaksi Malminkartanossa

Matin 79-vuotias isä murhattiin maaliskuussa Helsingin Malminkartanossa täysin yllättäen ja poikkeuksellisen väkivaltaisesti. Matti sai kuulla siskoltaan, että hänen isänsä oli puukotettu kuoliaaksi, kun poliisi ei ollut tavoittanut häntä puhelimitse. Tieto järkytti kaikkia neljää sisarusta ja muuta lähisukua.

Poliisi ei saanut poikaa heti kiinni

Matti kertoo heränneensä aamulla viestiin, jossa hänen siskonsa pyysi soittamaan heti viestin nähtyään. Poliisi oli yrittänyt tavoittaa häntä useita kertoja tuntemattomasta numerosta, mutta puhelut eivät olleet tulleet läpi hänen puhelimensa älä häiritse -tilan vuoksi.

Kun poliisi ei saanut Mattiin yhteyttä, se otti yhteyttä hänen siskoonsa. Myöhemmin Matti sai tietää myös naapuriltaan, että poliisi oli käynyt tämänkin oven takana. Naapuri kertoi käyttävänsä korvatulppia ja ihmetelleensä, ettei ollut herännyt tilanteeseen.

Matti meni myöhemmin paikalle Malminkartanossa. Hän seisoi kadulla ja katsoi verijälkiä kohdassa, jossa hänen isänsä oli vain joitakin tunteja aiemmin surmattu. Hän kuvaa hetkeä epätodelliseksi ja sanoo, ettei olisi voinut kuvitella mitään pahempaa.

Isän menettäminen pysäytti perheen

Matti kertoo, ettei ollut kyennyt edes ajattelemaan, mitä tapahtuisi, jos hänen isänsä joskus kuolisi. Isä oli hänelle ainoa ihminen, johon hän luotti täysin. Matin mukaan isällä oli kokonaisnäkemys asioista, ja keskustelut hänen kanssaan toivat aina uusia näkökulmia.

Surmatiedon jälkeen Matti yritti selvittää, miten voisi nähdä isänsä. Hän soitti oikeuslääketieteelliseen kysyäkseen, milloin se olisi mahdollista, mutta isän näkeminen oli vähällä viivästyä byrokratian vuoksi, koska Matti ei muistanut tämän henkilötunnusta.

Aika ruumishuoneelle järjestyi lopulta

Matti löysi henkilötunnuksen lopulta yhteisestä matkavarauksesta ja sai varattua ajan ruumishuoneelle. Samalla poliisin tutkijat olivat häneen yhteydessä. Matti kuvaa aikaa sekavaksi ja vaikeaksi kestää, koska hän ei päässyt heti katsomaan isäänsä ja pohti jatkuvasti, mitä voisi vielä tehdä.