Itkuvirsien kurssi täyttyi Rautalammilla: karjalainen perinne liikuttaa uusia kuulijoita

Kansanlaulaja ja lauluntekijä Emmi Kuittinen veti Rautalammilla täyden itkuvirsikurssin, kun kiinnostus vanhaa karjalaista perinnettä kohtaan on jälleen kasvanut. Kurssilla kuultu vanha karjalainen itkuvirsi liikutti osaa osallistujista kyyneliin, ja monelle perinne liittyi sekä suruun, juuriin että kielen herättämiin muistoihin.

Perinne kiinnostaa yhä useampia

Rautalammin Mattilan talossa järjestetty kurssi kokosi paikalle täydet 25 osallistujaa. Kuittinen piti kurssia vanhassa tuvassa, joka on 1700-luvun alusta. Paikan tunnelmaa täydensivät hirsiseinät ja seinillä olleet tuohikontit.

Itkuvirret nousivat laajempaan tietoisuuteen 2000-luvun alussa, ja kiinnostus on sen jälkeen kasvanut. Äänellä itkijät -yhdistys täytti tammikuussa 25 vuotta ja on kasvanut sadan jäsenen yhdistykseksi.

Kurssilaisia tuo perinteen äärelle moni asia. Yksi haluaa käsitellä henkilökohtaista surua, toinen etsii yhteyttä omiin juuriinsa ja kolmas on kiinnostunut itkuvirsien historiasta sekä niiden erityisestä kielestä.

Karjalan kieli vei muistoihin

Kuittinen esitti Rautalammilla ensimmäisen karjalan kielellä kirjoittamansa itkuvirren, Kaihon. Se kertoo kaipauksesta poisnukkuneita läheisiä kohtaan. Karjalaisessa perinteessä lintuihin on liitetty ajatus vainajien sieluista, jotka tulevat tervehtimään eläviä.

Kuittisen juuret ovat Karjalan kannakselta, ja hänen isänsä on Pohjois-Karjalasta. Kun keskustelu itkuvirsien kulttuurisesta omimisesta nousi esiin 2020-luvun alussa, hän pohti omaa oikeuttaan esittää ja opettaa perinnettä. Samalla hän tunnisti, miten kipeä asia karjalan kielen menetys on ollut ja on yhä. Sen jälkeen hän päätti opetella kielen.

Kuopiolaisen Jenni Rutosen suku on lähtöisin Laatokalta. Hän kuuli lapsena isänsä äidin puhumaa livvinkarjalaa, mutta mummon kuoleman jälkeen kieli jäi harvinaiseksi. Rutonen kiinnostui itkuvirsistä pari vuotta sitten, samana syksynä jolloin hänen isänsä kuoli. Rautalammin kurssilla pieni pätkä vanhaa karjalaista itkuvirttä sai hänet liikuttumaan kyyneliin. Rutosen mukaan karjalan kieli vei hänet lapsuuteen ja historiaan sekä herätti kaipauksen paikkaan, jossa hän ei ole koskaan ollut.