Hajuaistin menetys voi muuttaa arkea rajusti, mutta oireita vähätellään yhä

Chrissi Kelly menetti hajuaistinsa noin 14 vuotta sitten sairastettuaan viruksen perhematkalla Tšekissä. Kun hajut eivät palanneet kuukausienkaan jälkeen, hän haki vastauksia lääkäreiltä ja sai lopulta diagnoosiksi anosmian eli täydellisen hajuaistin menetyksen.

Hajuaistin häiriöt koskettavat monia

Hajuaistin häiriöitä on useita erilaisia. Hyposmia tarkoittaa osittaista hajuaistin heikkenemistä ja anosmia täydellistä hajuaistin menetystä. Osa ihmisistä kärsii myös fantosmiasta, jossa ihminen aistii hajuja, joita ympäristössä ei ole, tai parosmiasta, jossa tavallisesti miellyttävät hajut muuttuvat vastenmielisiksi.

Tutkijoiden arvioiden mukaan jopa 22 prosentilla väestöstä on jonkinasteinen hajuaistin heikentymä, kuten hyposmia tai anosmia. Lisäksi moni elää muiden hajuhäiriöiden kanssa. Silti näitä vaivoja on kuvattu huonosti ymmärretyiksi, alidiagnosoiduiksi ja toisinaan lääkärien vähättelemiksi.

Kellyn kokemus kuvaa, miten voimakas vaikutus hajuaistin menetyksellä voi olla. Hän kertoi, että noin puolen vuoden täydellisen menetyksen jälkeen olo oli levoton eikä hän tuntenut itseään entisekseen. Monille potilaille annetaan diagnoosin jälkeen viesti, että tilanteen kanssa on vain opittava elämään.

Kyse ei ole vain hajuista

Hajuaisti liittyy arjen kokemuksiin, ruokaan, ympäristöön ja turvallisuuteen, mutta myös laajemmin terveyteen. Yhdysvaltain National Institute of Agingin Baltimore Longitudinal Study of Aging -tutkimuksen aineiston mukaan hajuaistin menetys on yhteydessä aivokudoksen määrän vähenemiseen erityisesti ajattelulle ja muistille tärkeillä alueilla.

Tämä ei lähdetiedon perusteella tarkoita, että hajuaistin menetys yksin selittäisi aivomuutokset. Se kuitenkin korostaa, että hajuaistin häiriöitä ei kannata pitää pelkkänä pienenä mukavuushaittana. Kun oireet jatkuvat, potilaat tarvitsevat asianmukaista tutkimista ja vakavasti ottavaa hoitoa.

Hajuaistin suojaamiseen liitetään samoja elintapoja, joita pidetään hyödyllisinä myös aivojen ja muun elimistön ikääntymisen kannalta: riittävä uni, liikunta, stressin vähentäminen ja pitkälle prosessoitujen ruokien sekä lisätyn sokerin välttäminen. Hajuhäiriöiden kohdalla keskeistä on kuitenkin myös se, että potilaan kokemus kuullaan eikä oiretta sivuuteta vähäpätöisenä.