1600-luvun uutisraportit avaavat uutta näkymää mogulien Intiaan

Tuhannet 1600-luvun mogulivaltakunnan uutisraportit muuttavat käsitystä Aurangzebin hallituskaudesta ja siitä, miten yksi varhaismodernin ajan suurista imperiumeista toimi käytännössä. Persiaksi käsin kirjoitetut akhbarat-raportit välittivät tietoa hovin tapahtumista, sotaretkistä, nimityksistä, taloudesta ja juoruista keisarillisen keskuksen ja maakuntahovien välillä.

Unohdettu uutisverkosto

Mogulien Intiassa oli oma laaja tiedonvälitysjärjestelmänsä samaan aikaan, kun Euroopassa kehitettiin sanomalehtiä. 1500-luvun lopulta alkaen kirjurit, agentit ja sihteerit kokosivat lyhyitä raportteja, jotka toimivat yhtä aikaa tiedustelukoosteina, virallisina kiertokirjeinä ja uutistiedotteina.

Raportteja kiersi päivittäin satoja, mahdollisesti tuhansia, keisarillisen hovin ja maakuntien välillä. Niitä luettiin myös ääneen virkamiesten kokoontumisissa, jolloin tieto hallitsijan hovista kulki valtakunnan kaukaisiin osiin. Laajimmillaan mogulivaltakunta hallitsi suurta osaa Intian niemimaasta ja lähes neljäsosaa maailman väestöstä.

Pitkä työ arkistoissa

Kalifornian yliopiston Berkeleyssä työskentelevä historioitsija Munis D Faruqui on perehtynyt aineistoon lähes kahden vuosikymmenen ajan. Hän aloitti vuonna 2007 Akhbarat-i Darbar-i Mualla -kokoelman tutkimisen. Kyseessä on laaja hoviuutisten kokonaisuus, jota on säilynyt Intian ja Britannian arkistoissa.

Kolkatan kansalliskirjastossa Faruqui kävi läpi yli 6 500 sivua ja seurasi raporttien kautta prinssien, kenraalien, hovimiesten, kuninkaallisten naisten, keisarillisten eunukkien ja monien muiden elämää kymmenissätuhansissa merkinnöissä. Työn tuloksena on tulossa uusi historia Aurangzebista, joka tunnettiin myös hallitsijanimellään Alamgir, sekä 1600-luvun lopun mogulivaltakunnasta.

Kiistelty hallitsija uudessa valossa

Aurangzeb kuuluu Intian historian kiistellyimpiin mogulihallitsijoihin. Arkistoaineisto ei tarjoa vain uutta henkilökuvaa hänestä, vaan myös harvinaisen näkymän siihen, miten valtakunnan hallinto ja tiedonkulku arjessa toimivat.

Raporttikokoelmia tunnetaan ainakin Lontoossa, Bikanerissa, Sitamaussa ja Kolkatassa. Historioitsijat epäilevät, että osa aineistosta voi olla edelleen yksityisissä käsissä. Vuosikymmenten ajan kymmenettuhannet sivut raportteja, määräyksiä ja hallinnollisia asiakirjoja olivat kirjastoissa ja arkistoissa tutkijoiden tiedossa, mutta vain harva oli edennyt niihin syvälle.