Suviseurojen nuoret eivät tunnista vanhoillislestadiolaisuuteen liitettyä leimaa

Kauhavan lentokentälle kokoontuneet Suviseurat tuovat yhteen keskikokoisen kaupungin verran väkeä, mutta nuorten haastatteleminen tapahtumassa ei ole helppoa. Moni ei halua kasvoillaan julkisuuteen, koska vanhoillislestadiolaisuuteen liitetty leima tuntuu heistä vieraalta ja yksipuoliselta.

Ennakkoluulot painavat julkisuudessa

Panu Klasila, 18, tekee poikkeuksen ja suostuu kertomaan kokemuksistaan. Merijärveltä kotoisin oleva nuorisovaltuuston puheenjohtaja arvioi, että haluttomuuden taustalla ovat vanhoillislestadiolaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja stereotypiat.

Klasilan mukaan vanhoillislestadiolaisuus näkyy julkisuudessa usein kärjistetyn negatiivisena. Hän kokee, että yksittäiset mielikuvat voivat leimata koko yhteisön. Hänen mukaansa usein kuulee väitteitä siitä, että vanhoillislestadiolaiset suhtautuisivat muihin ylhäältäpäin tai eivät tulisi toimeen muiden kanssa. Klasila sanoo, ettei tunnista tällaista omasta elämästään.

Klasila on kasvanut Merijärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Hän kertoo tulleensa vasta yläasteella tietoiseksi siitä, että vanhoillislestadiolainen elämäntapa saatetaan nähdä ulkopuolelta erikoisena.

Tavallinen nuoren elämä

Kalajoella lukiossa Klasila joutui perustelemaan valintojaan enemmän. Hän ei osallistunut vanhojen tansseihin uskonnollisista syistä eikä lähtenyt viikonloppujuominkeihin, vaikka kutsuja tuli. Hän korostaa, että jokainen tekee omat valintansa, eikä muiden tapa viettää aikaa ole hänelle ongelma.

Klasilaa harmittaa, että huomio kiinnittyy usein siihen, mitä vanhoillislestadiolaiset tekevät eri tavalla. Hänen mielestään kyse on vain muutamista asioista, eikä koko elämää voi kuvata niiden kautta.

Omasta elämästään hän kertoo tavallisen nuoren miehen arjen: ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän on saanut töitä kaupasta, edessä on armeija ja sen jälkeen lääketieteentekniikan opinnot Oulun yliopistossa. Elämään kuuluvat myös harrastukset, tyttöystävä ja laaja kaveripiiri, jota uskonnollisuus ei hänen mukaansa määritä.

Vuoden kohokohta

Klasila on käynyt Suviseuroissa niin kauan kuin muistaa ja pitää tapahtumaa vuoden kohokohtana. Nuoret tapaavat siellä toisiaan, valvovat kesäyössä ja puhuvat monenlaisista asioista.

Hän vertaa kokoontumista muiden nuorten juhannuksen viettoon Kalajoen hiekkasärkillä: toiset kokoontuvat sinne, he Suviseuroihin. Klasilan viesti on yksinkertainen: “Ei me niin erilaisia olla.”