Anna-Riikka Carlson muistaa Eeva Kilpeä kirjailijana, joka oli aikaansa edellä

Kirjailija Eeva Kilpi on kuollut lauantaina 98 vuoden iässä. Pitkään WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantajana toiminut Anna-Riikka Carlson muistaa Kilven rohkeana kirjailijana ja ystävänä, jonka työ tunteiden, luonnon ja muistamisen puolustajana jää merkittäväksi osaksi suomalaista kirjallisuutta.

Ystävyys syntyi kirjailijan kodissa

Carlsonista tuli Kilven kustantaja vuonna 2012. Muutamaa vuotta myöhemmin ammatillinen yhteys syveni ystävyydeksi Tapiolan kodissa käydyissä keskusteluissa.

Carlsonin mukaan aluksi kyse oli kirjailijan asioiden hoitamisesta ja uusintapainoksista. Pian keskusteluissa olivat mukana myös mekot, perhe, patikointisuunnitelmat ja nauru. Nyt ikävä kohdistuu hänen mukaansa sekä kirjailijaan että ystävään.

Ystävyys johti myöhemmin elämäkertaan. Carlson kirjoitti Kilvestä vuonna 2024 julkaistun kirjan Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä.

Carlson muistaa Kilven ihmisenä, jonka mieli pysyi liikkeessä loppuun asti muistisairaudesta huolimatta. Hän näkee Kilvessä kirjailijan, joka uskalsi tuntea syvästi aikana, jolloin kirjallisuuden ihanne oli pidättyvämpi ja pelkistetympi.

Luonnon ja muistamisen puolustaja

Carlsonin mukaan Kilpi oli eläinten ja luonnon suojelijana todella aikaansa edellä. Hän ei vain kirjoittanut metsistä, vaan oli valmis myös toimimaan konkreettisesti niiden puolesta.

Kilven sotavuosiin sijoittuvat muistelmateokset ja hänen tapansa käsitellä muistamista ovat Carlsonin arvion mukaan mittaamattoman arvokas kokonaisuus suomalaisessa kirjallisuudessa. Kilpi antoi äänen sodan keskellä kasvaneelle lapselle ja evakoille, mutta myös naisille, eläimille ja luonnolle.

Carlsonin mukaan Kilven tapa käsitellä naisen asemaa ja elämää merkitsi paljon 1970-luvun lukijoille.

Päiväkirjat odottavat vielä lukijoita

Carlson arvioi, ettei Kilven perintö ole vielä kokonaan näkyvissä. Julkaistujen runojen ja romaanien rinnalla hänen olohuoneessaan on nyt laatikoittain Kilven päiväkirjoja ja muistiinpanoja.

Carlson kertoo tuntevansa vastuuta siitä, että aineistoa kohdellaan oikein. Hän lupaa, että lukijat kuulevat vielä päiväkirjojen sisällöstä.

Carlsonin mukaan lohdullista on ajatus siitä, että laatikoissa on kokonainen elämä ja maailmankatsomus kirjoitettuna. Hänen mukaansa Kilpi jätti sen kaikille lukijoille, eikä kaikki siksi pääty lopullisesti kuolemaan.