Yhdysvaltojen ja Iranin uusi sopimus jättää keskeisiä kysymyksiä auki

Presidentti Donald Trump on allekirjoittanut Iranin kanssa uuden 14-kohtaisen yhteisymmärrysasiakirjan, jonka tavoitteena on päättää 28. helmikuuta 2026 alkanut konflikti. Sota alkoi, kun Yhdysvallat ja Israel tekivät ilmaiskuja Teheraniin ja muualle Iraniin. Uutta asiakirjaa arvioidaan erityisesti sen perusteella, mitä se sanoo Iranin ydinohjelmasta, talouspakotteista ja Hormuzinsalmen käytöstä.

Vertailukohtana vanha ydinsopimus

Uutta sopimusta verrataan väistämättä vuoden 2015 ydinsopimukseen, joka tunnetaan nimellä JCPOA. Siinä olivat mukana Iranin lisäksi muun muassa Yhdysvallat, Britannia, Ranska, EU, Kiina ja Venäjä. Sopimuksen tarkoituksena oli asettaa teknisiä ja valvottavia rajoja Iranin ydinohjelmalle.

JCPOA rajoitti Iranin ydinmateriaalivaraston 300 kiloon ja kielsi uraanin rikastamisen yli 3,67 prosentin tason 15 vuoden ajan. Tällainen rikastusaste ei riitä ydinaseisiin, mutta sitä voidaan käyttää sähköä tuottavissa reaktoreissa. Sopimus antoi myös Kansainväliselle atomienergiajärjestölle IAEA:lle pääsyn Iranin ydinohjelman valvontaan.

IAEA:n mukaan Iran noudatti sopimusta siihen asti, kun Trump vetäytyi siitä vuonna 2018 ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Sen jälkeen Iran lisäsi ydinohjelmansa toimintaa.

Uusi asiakirja on yksityiskohdiltaan niukempi

Uusi yhteisymmärrysasiakirja luo pohjaa neuvotteluille Iranin ydinaseohjelmasta, mutta sen ehtoja on arvosteltu sekä sisältönsä että puutteidensa vuoksi. Asiakirjan vaikutukset talouspakotteisiin ja Hormuzinsalmen kulkuyhteyksiin ovat herättäneet kysymyksiä.

Yhdysvaltalaisviranomaisten mukaan Iranilla oli sodan alkaessa noin 440 kiloa uraania, joka oli rikastettu 60 prosentin tasolle. Tällainen materiaali voidaan rikastaa melko nopeasti 90 prosentin tasolle, jota pidetään aselaatuisen uraanin rajana.

Valkoisen talon medialle lukeman asiakirjatekstin mukaan Iran vahvistaa, ettei se hanki tai kehitä ydinaseita. Asiakirjassa on kuitenkin vain vähän tarkempia määräyksiä siitä, miten tätä valvottaisiin tai millaisiin konkreettisiin ydinohjelman rajoituksiin Iran sitoutuisi. Siksi uuden sopimuksen merkitys riippuu pitkälti siitä, millaisia jatkoneuvotteluja sen pohjalta käydään.