Teheran yrittää esittää Yhdysvaltain-sovun voittona, mutta iranilaisille kyse on arjen pakosta

Iranin johto yrittää esittää Yhdysvaltain kanssa hahmottuvaa yhteisymmärryspöytäkirjaa voittona eikä perääntymisenä, vaikka maa on juuri käynyt läpi tuhoisan sodan ja talous on kovassa paineessa. Monille iranilaisille tärkein kysymys ei ole virallinen voittopuhe, vaan se, laskevatko hinnat ja väheneekö pelko uudesta sodasta.

Johto rakentaa voittokertomusta

Teheranin viesti on, että mahdollinen sopu olisi seurausta vastarinnasta ja sitkeydestä. Parlamentin puhemies Mohammad Bagher Qalibaf, joka on ollut keskeinen iranilainen hahmo neuvotteluissa, on kuvannut Iranin ottaneen pitkän askeleen kohti lopullista voittoa.

Presidentti Masoud Pezeshkian on puolestaan sanonut, että täysimääräisesti toteutuessaan yhteisymmärrys voisi ratkaista monia Iranin ongelmia ja luoda erilaisen tilanteen sekä Iranissa että Lähi-idässä. Qalibafin tuki on poliittisesti merkittävä, koska häntä ei pidetä Pezeshkianin maltillisen leirin edustajana. Hänen julkinen tukensa viittaa siihen, että sopu saa kannatusta myös järjestelmän vaikutusvaltaisemmista osista.

Iranin johdon mukaan Yhdysvallat ja Israel eivät saavuttaneet keskeisiä tavoitteitaan. Teheranin tulkinnassa Irania ei pakotettu antautumaan, islamilaista tasavaltaa ei syrjäytetty, Iranin ydinohjelmaa ei lopetettu sotilaallisesti eikä maan yhteyksiä Hizbollahiin katkaistu. Iran on yhä neuvottelupöydässä, Libanon sisältyy kehykseen ja pakotteiden helpottamisesta keskustellaan.

Kriitikot haastavat virallisen linjan

Voittokertomus ei kuitenkaan ole kiistaton edes Iranin järjestelmän sisällä. Osa islamilaisen tasavallan omasta tukipohjasta on vastustanut kompromisseja Washingtonin kanssa kuukausien ajan. Lisäksi Iranissa ja maan ulkopuolella on ihmisiä, jotka eivät näe kriisiä diplomatian tilaisuutena vaan mahdollisuutena vallanvaihtoon.

Eräs kovan linjan kansanedustaja, parlamentin kansallisen turvallisuuden komitean varapuheenjohtaja, on tiettävästi kuvannut luonnosteltua sopua asiakirjaksi, joka tekisi Iranista amerikkalaisen siirtomaan. Hän on myös syyttänyt neuvottelijoita siitä, että nämä sivuuttivat ylimmän johtajan ohjeen olla avaamatta Hormuzinsalmea uudelleen laivaliikenteelle.

Arvostelun painoarvoa lisää se, että se tulee järjestelmän sisältä, ei sen ulkopuolelta. Siksi Teheranin on myytävä sopu yhtä aikaa sekä kansalaisille, jotka odottavat helpotusta arkeen, että omille koville kannattajilleen, joille kompromissi Yhdysvaltain kanssa on vaikea hyväksyä.