Australian vaaleanpunaisen kakadun pesimäalueet kärsivät laajoista maastopaloista

Victorian luoteisosassa sijaitsevan Wyperfeldin kansallispuiston maastopalot ovat vieneet suuren osan uhanalaisen vaaleanpunaisen kakadun tärkeästä pesimäympäristöstä. Kahdet palot 12 vuoden aikana ovat hävittäneet lähes kaikki kypsät alkuperäiset männyt alueelta, joka on ollut lajille keskeinen lisääntymispaikka.

Vanhoihin puihin sidottu laji

Wyperfeldin kansallispuiston sisäänkäynnillä voi yhä nähdä yli tusinan vaaleanpunaisia kakaduja istumassa mäntyrivistössä ja avaamassa käpyjä nokallaan ja jaloillaan. Nämä puut ovat kuitenkin alepponmäntyjä, eivät niitä alkuperäisiä havupuita, joihin laji nojaa pesinnässään ja merkittävänä ravinnonlähteenä.

Puiston sisällä tuhot ovat paljon näkyvämpiä. Tammikuun maastopalot polttivat 70 prosenttia kakadun ydinelinympäristöstä, jota kutsutaan pine plains -alueeksi. Kyse on avoimista mäntyalueista, joilla kasvaa pesintään tarvittavia puita.

Laji tunnettiin aiemmin Major Mitchellin kakaduna, ja sen tieteellinen nimi on Lophochroa leadbeateri. Ekologi Victor Hurleyn mukaan linnut tarvitsevat pesäkoloikseen vanhoja Callitris gracilis -sypressimäntyjä. Pesintään sopivien puiden on oltava hänen mukaansa vähintään 85-vuotiaita ja mieluiten 125-vuotiaita tai sitä vanhempia, jotta niissä olisi riittävästi tilaa kasvavalle poikueelle.

Palot iskivät jo ennestään harvinaisiin pesäpuihin

Hyvin suuret ja vanhat männyt olivat alueella harvinaisia jo ennen viimeisimpiä paloja. Taustalla ovat sekä aiempi maanraivaus että vuoden 2014 suuret palot, jotka kulkivat 60 prosentin läpi pine plains -alueesta. Tuolloin palaneelta alueelta tuhoutui 97 prosenttia tunnetuista kolollisista puista.

Vuosien 2025–2026 maastopalot polttivat Victorian osavaltiossa 440 000 hehtaaria maata, osavaltion hallinnon mukaan enemmän kuin Black Saturday -palojen aikana. Tästä 59 000 hehtaaria sijaitsi Wyperfeldin kansallispuistossa.

Tuhot eivät rajoittuneet vaaleanpunaiseen kakaduun. Howe Flatin alueella Mallacootan lähellä idänruostekerttuset menettivät 82 prosenttia elinympäristöstään, ja palojen jälkeiset laskennat osoittivat jäljellä olevan kannan vähentyneen 30 prosentilla. Etelä-Australiassa Deep Creekin kansallispuiston palot vaikuttivat puoleen kahden muun uhanalaisen lintulajin käytettävissä olevasta elinympäristöstä.

Vaaleanpunaisen kakadun selviytymisen kannalta keskeinen ongelma on ajallinen: palanut elinympäristö voi palautua vain hitaasti, koska laji tarvitsee pesintään nimenomaan hyvin vanhoja puita.