Anders Adlercreutz hahmotteli RKP:n puoluekokouksessa tiiviimpää Pohjolaa

RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz nosti Vantaalla pidetyssä RKP:n puoluekokouksen linjapuheessa esiin ajatuksen nykyistä tiiviimmästä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Hän kuvasi tavoitetta eräänlaiseksi uudeksi Kalmarin unioniksi, mutta painotti, ettei kyse olisi yhteisestä hallitsijasta tai pääkaupunkien siirtelystä.

Tiiviimpi Pohjola työn ja koulutuksen alueena

Adlercreutzin mukaan Pohjola on nyt poikkeuksellisen läheisessä asemassa, koska koko alue kuuluu samaan turvallisuuspoliittiseen yhteisöön. Hän korosti puheessaan, että Pohjoismaissa on yhteensä yli 28 miljoonaa asukasta sekä vahva talous, korkeakouluja, yrityksiä ja innovaatioita.

Hänen esittämänsä ajatus tarkoittaisi ennen kaikkea käytännön integraatiota. Adlercreutz kuvasi tavoitetta alueeksi, jossa nuori voisi opiskella luontevasti missä tahansa pohjoismaisessa yliopistossa ja yrittäjälle koko Pohjola olisi kotimarkkina. Hän käytti historiallisena vertailukohtana Kalmarin unionia, joka perustettiin vuonna 1397 ja yhdisti Tanskan, Norjan ja Ruotsin saman hallitsijan alle. Tuolloin myös Suomi kuului unioniin osana Ruotsia.

Puheessa painottuivat arvot ja kasvu

Adlercreutz liitti pohjoismaisen yhteistyön myös arvoihin. Hänen mukaansa demokratiaan, oikeusvaltioon ja faktoihin kohdistuu paineita myös Euroopassa, ja poliittiset äärivoimat ruokkivat epäluottamusta ihmisten välillä. Adlercreutz arvioi, että Pohjoismaiden tulisi seistä vakaana tilanteessa, jossa muut horjuvat.

Puheessa korostuivat lisäksi koulutus, tulevaisuudenusko ja talouskasvun edellytykset. Adlercreutz sanoi Suomen talouden näyttävän varovaisia myönteisiä merkkejä ja yritysten kasvavan eri puolilla maata. Hänen mukaansa seuraava hallituskausi on monin tavoin haastava, mutta kehitystä ei käännetä leikkauksilla tai veronkorotuksilla, vaan vahvistamalla kasvun edellytyksiä.

RKP:n ovia haluttiin avata laajemmin

Adlercreutz puhui myös RKP:n asemasta laajempana puolueena. Hän viittasi Carl Gustaf Emil Mannerheimiin, joka syntyi ruotsinkieliseen aatelissukuun ja puhui huonosti suomea, mutta josta tuli koko Suomen kansallissankari. Adlercreutzin mukaan RKP ei ole ehkä sanonut riittävän selvästi, että sen ovet ovat auki kaikille, myös muille kuin ruotsinkieliselle väestölle.