Raportti: Suurin osa maataloustuista on ympäristölle haitallisia

Kalevi Sorsa -säätiön raportin mukaan 77 prosenttia Suomen maataloustuista on ympäristölle haitallisia. Suomessa maataloustukia maksetaan vuosittain noin 1,9 miljardia euroa, ja raportin mukaan maatalouden päästöt vastaavat noin kolmannesta Suomen kokonaispäästöistä.

Tukien painopiste herättää kritiikkiä

Raportissa arvioidaan, että maatalouden tukijärjestelmä on painottunut viljelijöiden toimeentulon ja ruuantuotannon omavaraisuuden turvaamiseen, kun taas ympäristötavoitteet ovat jääneet sivuosaan. Selvityksen mukaan maatalouden erilaisia ympäristötukia maksetaan lähes 300 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on noin 15 prosenttia kaikista maataloustuista.

Raportin kirjoittanut Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen sanoo, että maatalouden kokonaispäästöt ovat silti kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Hänen mukaansa tilanteessa voidaan puhua tukien viherpesusta.

Selvitys käsittelee 17:ää keskeistä maatalouden tukikokonaisuutta. Analyysin mukaan niistä 13 on ympäristön kannalta enemmän tai vähemmän haitallisia. Näitä tukia jaetaan vuosittain noin 1,5 miljardia euroa.

Maatalous on yhä riippuvainen tuista

Raportin mukaan maatalouden kannattavuus on Suomessa edelleen vahvasti tukien varassa. Vuonna 2020 maatalouden suorat tuotantokustannukset olivat 5,8 miljardia euroa eli 1,5 miljardia euroa suuremmat kuin maatalouden myyntituotot. Vuosittainen noin 1,9 miljardin euron tukipotti muodostaa raportin mukaan noin 30 prosenttia maatalouden tuloista.

Ronkaisen mukaan tukijärjestelmä on toiminut tuottajien toimeentuloturvana ja samalla varmistanut ruuantuotannon omavaraisuutta. Hän arvioi kuitenkin, että tukirakenteen uudistamistarpeista keskustellaan Suomessa vähän, vaikka Suomi valmistautuu hallitusneuvotteluihin, joissa julkisen talouden säästöt ovat todennäköisesti isossa roolissa.

Turvepellot raportin keskiössä

Raportissa esitetään, että tukipolitiikan periaatteet pitäisi uudistaa. Ronkaisen mukaan maataloustukia tulisi maksaa tulosten perusteella niin, että ympäristön kannalta kestävää tuotantoa tuetaan nykyistä enemmän. Samalla tukiehtoja pitäisi kiristää siten, ettei kaikkein haitallisinta tuotantoa tuettaisi lainkaan.

Erityisesti raportti nostaa esiin turvepellot. Ronkaisen mukaan Suomessa turvemaat aiheuttavat 60 prosenttia maatalouden päästöistä, vaikka niiden osuus on vain 11 prosenttia peltoalasta. Hän esittää, että ympäristötukia kohdistettaisiin ennen kaikkea turvepeltojen päästöjen vähentämiseen ja että turvepellot rajattaisiin ajan mittaan tukien ulkopuolelle.

Raportti kytkee maataloustukien uudistamisen myös EU:n tuleviin päätöksiin. Euroopan komissio on esittänyt, että jäsenmaat voisivat jatkossa päättää tukien ehdoista aiempaa itsenäisemmin. Maatalous on mukana neuvotteluissa EU:n vuosien 2028–2034 rahoituskehyksestä ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta.