Korkeasaareen syntyi myskihärän kili, jolla on tärkeä merkitys suojeluohjelmalle

Korkeasaaren eläintarhaan syntyi toukokuussa myskihärän kili, jota pidetään tärkeänä lisänä eurooppalaisten eläintarhojen yhteiseen suojeluohjelmaan. Kili kantaa viime talvena kuolleen isänsä geenejä, jotka ovat Euroopan tarhakannassa harvinaisia, ja se on jo liittynyt luontevasti osaksi laumaansa.

Kili liikkuu jo emonsa rinnalla

Kaksiviikkoinen kili pysyttelee pääosin viisivuotiaan emonsa vierellä, mutta liikkuu myös omin päin ja lähtee välillä tutkimaan ympäristöään. Emo on suojellut poikastaan pontevasti, ja lauman kaksi muuta jäsentä ovat antaneet sille tilaa.

Laumatovereita uusi tulokas kuitenkin kiinnostaa, ja se on otettu osaksi laumaa ilman suurempia ongelmia. Pieni myskihärkä syntyy alle kymmenkiloisena jopa yhdeksän kuukauden tiineyden jälkeen.

Emo imettää kiliä useita kertoja päivässä. Samalla poikanen alkaa jo totutella ympäristöönsä myös ravinnon kautta: se maistelee emonsa seurassa hieman oksia ja heiniä.

Korkeasaaressa emo ja kili voivat halutessaan vetäytyä varjoisampiin ja viileämpiin takatiloihin. Ne liikkuvat kuitenkin päivittäin myös kallioisessa tarhassaan, jossa eläintarhan vierailijat voivat nähdä ne.

Harvinaiset geenit tukevat tarhakantaa

Myskihärkä kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen EEP-suojeluohjelmaan. Ohjelman tavoitteena on säilyttää lajin geneettistä monimuotoisuutta eläintarhojen kannoissa.

Korkeasaaressa syntynyt kili on ohjelmalle merkittävä erityisesti isänsä puolen perimän vuoksi. Sen isä oli aikanaan tuotu Moskovan eläintarhasta, ja sen jälkeläisiä syntyi Korkeasaareen yhteensä neljä.

Aiemmista kileistä kaksi on aikuistuttuaan siirretty muihin eläintarhoihin jatkamaan sukuaan. Yksi vuoden ikäinen uros elää yhä Korkeasaaren tarhassa.

Myskihärästä tuli noin sata vuotta sitten uhanalainen liiallisen metsästyksen vuoksi. Tehostetut suojelutoimet paransivat lajin tilannetta, ja nykyisin myskihärkä luokitellaan jälleen elinvoimaiseksi.

Luonnonvaraisia myskihärkiä elää Luoteis-Kanadassa ja Pohjois-Grönlannissa. Lajia on lisäksi siirretty muun muassa Länsi-Grönlantiin, Norjaan, Alaskaan ja Venäjälle. Eläintarhan mukaan ilmaston lämpeneminen on silti uusi uhka, minkä vuoksi geneettisesti monimuotoisen kannan ylläpitoa pidetään tärkeänä lajin tulevaisuuden turvana.