Keski-Suomessa kokeillaan rapsia ilmastokestävän ruoantuotannon tueksi

Jarkko Nurminen kokeilee Korpilahden Putkilahdessa rapsinviljelyä alueella, jossa kasvia ei ole perinteisesti juuri viljelty. Taustalla on sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen että tarve pienentää ruoantuotannon päästöjä, joihin Suomen ilmastopaneeli on esittänyt tuoreessa raportissaan seitsemän suositusta.

Rapsi kertoo muuttuvasta kasvukaudesta

Keski-Suomessa rypsi on tuttu viljelykasvi, mutta rapsi on ollut näin pohjoisessa harvinaisempi valinta. Nurminen pilotoi rapsinviljelyä Pro Agrian varautuva viljelijä -hankkeessa. Kokeilu on mahdollinen, koska ilmastonmuutos on pidentänyt kasvukautta.

Uudet viljelymahdollisuudet eivät kuitenkaan tule ilman ongelmia. Nurminen on havainnut pellolla kirppojen syöntijälkiä sirkkalehdissä. Hänen mukaansa tuholaisten lisääntyminen on yksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista haasteista.

Viljelijän mukaan uusien kasvien kokeileminen vaatii rohkeutta. Hän kuvaa rapsinviljelyä askeleeksi, jossa jonkun on oltava valmis kokeilemaan uutta, vaikka onnistuminen ei ole itsestään selvää.

Päästöjä voidaan vähentää monella tavalla

Suomen ilmastopaneelin raportin mukaan ruoantuotannon päästöjä voidaan pienentää useilla keinoilla. Turvepeltojen osittainen vettäminen voi vähentää päästöjä merkittävästi. Kivennäismailla hiiliviljely voi samalla parantaa maan multavuutta ja vähentää päästöjä.

Raportissa nostetaan esiin myös ruokavalion ja tuotantorakenteen muutos. Kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen tarkoittaa lihansyönnin vähentämistä, ei sen lopettamista. Tällaisella muutoksella ruoantuotannon päästöt voisivat vähentyä jopa 30–40 prosentilla.

Öljy- ja valkuaiskasvien viljelyn lisääminen liittyy samaan muutokseen. Suomessa niiden tuotanto on reilusti alijäämäinen, ja esimerkiksi lehmien ruokinnassa käytettävää rapsirouhetta sekä broilereiden soijarouhetta tuodaan suurelta osin ulkomailta.

Kannattavuus ratkaisee muutosten vauhdin

Nurminen näkee rypsin ja rapsin viljelyn lisäämisessä useita hyötyjä. Se voisi parantaa omavaraisuutta, vahvistaa viljelyn kannattavuutta ja viedä ruoantuotantoa vähäpäästöisempään suuntaan ilman, että huoltovarmuus vaarantuu.

Hän kuitenkin korostaa taloudellista kestävyyttä. Viljelijät elävät siitä, mitä luonto tarjoaa, ja moni on valmis muutoksiin, jos ne ovat mahdollisia myös talouden näkökulmasta. Nurmisen viesti on, että hiilijalanjäljen pienentämiseen ja ekologisuuden parantamiseen on keinoja, mutta kustannusten ei pidä jäädä yksin viljelijän kannettavaksi.