Tutkijoiden malli kuvaa ääriskenaariota: maailman väkiluku voisi puolittua vuoteen 2064 mennessä

Uusi matemaattinen malli esittää hälyttävän ääriskenaarion maailman väestökehityksestä: jos maapallon kantokyky heikkenisi jyrkästi ympäristöön, resursseihin tai yhteiskuntiin liittyvien kriisien vuoksi, maailman väkiluku voisi vähentyä noin 50 prosentilla vuoteen 2064 mennessä. Tutkijat kuitenkin painottavat, ettei malli ole tavanomainen väestöennuste eikä se tarkoita, että romahdus olisi välittömästi edessä.

Kyse on skenaariosta, ei ennusteesta

Mallin ovat kehittäneet Milanon yliopiston teoreettinen fyysikko Alessio Zaccone ja Queen Mary University of Londonin Kostya Trachenko. Tutkimus on julkaistu Chaos, Solitons & Fractals -tiedejulkaisussa.

Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan maailman väestönkasvua neoliittiselta kaudelta nykypäivään saakka yhden matemaattisen kehikon avulla. Malli yhdistää tunnettuja väestönkasvun kuvauksia, kuten Thomas Malthusin eksponentiaalisen kasvun mallin ja Pierre-François Verhulstin logistisen kasvun mallin.

Zacconen mukaan tutkimuksen tarkoitus on havainnollistaa, kuinka herkkiä väestödynamiikat voivat olla äkillisille ympäristöllisille tai yhteiskunnallisille muutoksille. Hän on myös korostanut, että nykyinen kehityssuunta on edelleen suhteellisen vakaa eikä viittaa välittömään romahdukseen.

Kantokyvyn romahdus muuttaisi laskelmaa

Tutkimuksessa tarkasteltu voimakas väestön väheneminen edellyttäisi äärimmäistä muutosta maapallon kantokyvyssä. Kantokyvyllä tarkoitetaan sitä enimmäismäärää ihmisiä, joka voi elää planeetalla kestävällä tavalla samanaikaisesti.

Mallin mukaan väkiluku voisi supistua ennustetusta noin 9–10 miljardista ihmisestä 4–5 miljardiin, jos maapallon kantokyky putoaisi nopeasti noin kahteen miljardiin ihmiseen. Tällainen tilanne voisi liittyä esimerkiksi ilmastonmuutoksen, sotien, sairauksien, luonnonvarojen ylikulutuksen tai muiden laajojen kriisien yhteisvaikutuksiin.

Tutkijat tarkastelivat mallillaan myös aiempaa niin sanottua tuomiopäiväskenaariota, joka esitettiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla. Tuolloin väestönkasvun ajateltiin voivan kiihtya kohti matemaattista rajattomuutta vuoteen 2026 mennessä, jos kasvu jatkuisi aiemman kehityksen mukaisesti. Näin ei tapahtunut, koska syntyvyys on sittemmin laskenut.

Uusi malli ei siis väitä, että maailman väestö olisi väistämättä romahtamassa. Sen varsinainen viesti on, että pitkän aikavälin väestökehitys voi muuttua voimakkaasti, jos ihmiskunnan elinolosuhteita ylläpitävät järjestelmät heikkenevät nopeasti.