Uusi tutkimus viittaa yllättävään mekanismiin kirjekyyhkyjen suunnistuksessa

Kirjekyyhkyjen kyky löytää takaisin kotilakkaan voi liittyä yllättävään elimeen: maksaan. Uuden tutkimuksen mukaan lintujen maksassa olevat valkosolut keräävät rautaa ja voivat toimia osana sisäistä kompassia, kun pilvinen sää peittää auringon, jonka avulla linnut tavallisesti suunnistavat.

Magneettiaistin mekanismi on ollut avoin kysymys

Monien eläinten tiedetään käyttävän suunnistuksessa useita vihjeitä, kuten tähtiä, maiseman maamerkkejä ja Maan magneettikenttää. Lintujen, kalojen ja kilpikonnien on pitkään arvioitu pystyvän suuntaamaan kulkuaan magneettikentän avulla, mutta tarkka biologinen mekanismi on pysynyt kiistanalaisena.

Kirjekyyhkyt ovat klassinen tutkimuskohde, koska ne pystyvät lentämään pitkiä matkoja ja palaamaan kotipaikkaansa. Ihmiset ovat hyödyntäneet niitä viestien kuljettamiseen jo vuosituhansien ajan, mutta tutkijat eivät ole vieläkään yksimielisiä siitä, miten linnut yhdistävät eri suunnistusvihjeet niin tehokkaasti.

Aiemmissa selityksissä on ehdotettu, että magneettinen aisti voisi liittyä silmien valoherkkiin molekyyleihin, nokkaan tai sisäkorvaan. Nyt esiin nostettu maksaan liittyvä mekanismi tuo keskusteluun uuden vaihtoehdon.

Rautaa sisältävät immuunisolut voivat toimia kompassina

Tutkimuksessa huomio kohdistuu valkosoluihin, jotka sijaitsevat kyyhkyjen maksassa ja sisältävät rautaa. Raportoitujen havaintojen mukaan nämä solut voivat vaikuttaa siihen, miten linnut hyödyntävät magneettista tietoa etenkin tilanteissa, joissa auringon sijainti ei ole selvästi nähtävissä.

Jos tulkinta vahvistuu, se muuttaisi käsitystä siitä, missä eläimen magneettiaisti sijaitsee ja miten se toimii. Mekanismi ei olisi pelkästään hermostoon tai aistinelimiin liittyvä, vaan siihen voisi osallistua myös immuunijärjestelmän soluja elimessä, jota ei tavallisesti yhdistetä suunnistamiseen.

Tutkimus ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kyyhkyt käyttävät samanaikaisesti useita suunnistuskeinoja. Linnut voivat yhdistää auringon, maiseman, kokemuksen ja magneettiset vihjeet tilanteen mukaan. Uusi havainto tarjoaa silti konkreettisen selitysmallin kysymykseen, joka on ollut eläinten suunnistusta koskevan tutkimuksen keskiössä pitkään.