Lapin kunnissa kunnanjohtajat vaihtuvat poikkeuksellisen tiuhaan

Lapin kunnissa kunnanjohtajien vaihtuvuus on kiihtynyt niin paljon, että ilmiöön on kiinnitetty huomiota myös kuntatutkimuksen piirissä. Useissa kunnissa johtajapestit ovat jääneet lyhyiksi, ja taustalla on ollut sekä luottamuspulaa että johtajien siirtymistä kunnasta toiseen.

Lyhyet kaudet ovat yleistyneet

Alle vuoden mittainen kunnanjohtajuus ei ole Lapissa poikkeuksellinen tapaus. Viime vuosien esimerkeissä on ollut muualta tulleita naisjohtajia, jotka on irtisanottu tai jotka ovat itse irtisanoutuneet luottamuspulan vuoksi. Tällaisia tilanteita on nähty muun muassa Kolarissa, Sodankylässä, Pelkosenniemellä ja aiemmin paljon huomiota herättäneessä Kittilässä.

Kunnallisalan kehittämissäätiön toimitusjohtaja Jenni Airaksinen kuvaa useiden Lapin kuntien johtajapaikkoja tuulisiksi. Hänen mukaansa jatkuva vaihtuvuus ei ole kunnan kannalta hyvä asia, sillä se pakottaa myös päättäjät arvioimaan omaa toimintaansa ja sitä, millaisen toimintaympäristön he luovat virkajohtajalle ja asukkaille.

Esimerkiksi Enontekiöllä on ollut tällä vuosikymmenellä viisi eri kunnanjohtajaa. Kolme kunnanjohtajaa kuuden vuoden aikana kuvataan Lapissa jo tavanomaiseksi tahdiksi. Samantyyppistä vaihtuvuutta on nähty esimerkiksi Sodankylässä, Kemijärvellä, Kittilässä ja Pelkosenniemellä, jossa kunnanjohtajan luottamusta selvitetään parhaillaan.

Kokemus Lapista voi auttaa uuteen tehtävään

Ilmiössä erottuu myös toinen puoli: osa miesjohtajista on siirtynyt Lapissa kunnasta toiseen ja tullut valituksi uusiin tehtäviin, vaikka edellinen kausi olisi jäänyt lyhyeksi. Petri Härkönen ehti viiden vuoden aikana johtaa Sodankylää, Enontekiötä ja Savukoskea. Hänen pisin pestinsä kesti reilun vuoden, ja lähdöt tapahtuivat omasta halusta.

Sodankylän nykyinen kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen puolestaan eteni Enontekiöltä Kittilän kautta Sodankylään. Enontekiöllä hän työskenteli viisi vuotta, mutta Kittilässä kausi jäi puoleen vuoteen, kun Sodankylä houkutteli hänet tehtävään.

Rantapelkonen arvioi, että aiempi kokemus lappilaisesta kunnasta voidaan nähdä valtuustoissa meriittinä, vaikka henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat paljon. Hän korostaa, että Lapin toimintakulttuuri täytyy ymmärtää. Hänen mukaansa pelkästään etelästä tulevan voi olla lähtökohtaisesti vaikeampi päästä Lapissa kunnanjohtajaksi.

Keskustelussa on noussut esiin myös Lapin paikallinen johtamiskulttuuri. Airaksiselle on puhuttu äijäkulttuurista, mutta Rantapelkonen ei käytä samaa sanaa. Hän kuvaa lappilaista toimintatapaa käytännönläheiseksi: alueella ollaan hänen mukaansa jalat maassa ja kädet savessa.