Tutkimus: Köyhäinapu saattoi katkaista huono-osaisuuden kierteen 1800-luvun Turussa

Filosofian maisteri Noora Viljamaan Suomen historian väitöstutkimus kertoo, että 1800-luvun Turussa köyhyyteen syntyneiden lasten elämää määrittivät vanhempien toimeentulo, turvaverkkojen puute ja kaupungin kriisit. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että lapsuuden huono-osaisuudella oli pitkäkestoisia vaikutuksia, mutta yhteiskunnan apu saattoi myös nostaa lapsia pois köyhyyden kierteestä.

Kaupunkipalo pahensi lasten ahdinkoa

Turku oli vuoden 1827 kaupunkipalon jälkeen vaikeassa tilanteessa. Valtaosa kaupungista oli tuhoutunut, ja osa perheistä jäi ilman ruokaa, suojaa tai läheisiä, jotka olisivat voineet huolehtia heistä.

Viljamaan tutkimuksessa tarkasteltiin 172 lapsen tietoja. Lapset syntyivät Turussa tai sen lähialueilla vuosina 1808–1857. Heidän äitinsä olivat todennäköisesti seksityöläisiä, mikä käy ilmi Turun poliisikamarin terveyspäiväkirjasta. Päiväkirjaan kirjattiin noin 160 seksityötä tehnyttä naista, joita velvoitettiin säännöllisiin terveystarkastuksiin sukupuolitautien leviämisen pelossa.

Tutkijan mukaan seksityö oli tuon ajan naisille yksi toimeentulokeino muiden joukossa, eikä se ollut itsessään kiellettyä. Parittaminen ja bordellien pitäminen sen sijaan olivat kiellettyjä. Korvaus työstä ei aina ollut rahaa, vaan se saattoi olla esimerkiksi ruokaa tai suojaa.

Apu ei poistanut köyhyyttä, mutta sillä oli merkitystä

Tutkimuksen mukaan aviottomat lapset olivat erityisen haavoittuvassa asemassa kaupunkipalon jälkeisessä Turussa. Yksinhuoltajaäitien lapset olivat muita suuremmassa vaarassa kuolla jo imeväisikäisinä. Osa lapsista päätyi myöhemmin köyhäintaloon tai yksityisperheisiin hoidettaviksi.

Köyhiä autettiin 1800-luvun alkupuolella muun muassa testamenttilahjoitusten avulla. Apua annettiin ruokana, rahana ja polttopuina, ja köyhiä saatettiin tukea myös hautajaiskuluissa. Viljamaan mukaan esimerkiksi köyhäintaloon sijoitetut lapset saattoivat saada sellaista tukea ja turvaa, josta he olisivat muuten jääneet ilman.

Tutkija pitää tärkeänä havaintona sitä, ettei huono-osaisuus välttämättä periytynyt voimakkaasti sukupolvelta toiselle. Riittävä sosiaalinen turva saattoi katkaista kierteen, vaikka lapsuuden köyhyydellä oli silti elämänmittaisia seurauksia.

Viljamaa näkee tutkimuksessaan yhtymäkohtia myös nykyiseen lapsiperheköyhyyteen. Hänen mukaansa yhteiskunnallinen tilanne on muuttunut, mutta köyhyyden ja huono-osaisuuden taustalla vaikuttavat syyt eivät ole kokonaan kadonneet.