Pekka Juntti: Luonto voi olla syrjäisen Suomen uusi vetovoimatekijä

Pekka Juntti arvioi kolumnissaan, että Lapin syrjäseudut kiinnostavat nyt vauraita maahanmuuttajia ja paluumuuttajia tavalla, joka voi muuttaa suhtautumista paikalliseen luontoon. Hänen mukaansa uusissa tulijoissa on aiempiin muuttajasukupolviin verrattuna olennainen ero: he näkevät luonnon suojeltavana voimavarana eivätkä ensisijaisesti raivattavana resurssina.

Meltosjärvi esimerkkinä uudesta kiinnostuksesta

Juntti nostaa esiin Ylitornion Meltosjärven, jonka hän kuvaa saaneen lyhyessä ajassa uutta elämää. Kylään on hänen mukaansa muuttanut parissa vuodessa asukkaita jopa kymmenestä maasta. Sama ilmiö näkyy laajemmin pohjoisessa: ulkomaalaiset ovat ostaneet 2020-luvun viiden ensimmäisen vuoden aikana 150 kiinteistöä Lapista, ja Tervolassa jopa puolet kiinteistöistä myydään ulkomaalaisille.

Kolumnin keskeinen väite on, että Lapin uusi vetovoima liittyy luonnon arvoon. Juntti kirjoittaa, että Lappiin on muutettu kautta historian monista suunnista ja eri syistä, mutta aiemmin tulijat ovat usein joutuneet repimään toimeentulonsa karusta maasta. Nyt osa tulijoista saapuu alueelle tilanteessa, jossa luonto itsessään on kiinnostuksen ja varjelun kohde.

Luonnon käytön historia painaa taustalla

Juntti asettaa nykyisen muutoksen vasten Lapin pitkää asutushistoriaa. Hän viittaa hämäläisiin, savolaisiin, Ruotsin helsinkejä edustaneisiin tulijoihin, Belgian vallooneihin, Isovihan aikaa paenneisiin pohjalaisiin, porosaamelaisiin sekä sodanjälkeiseen asutustoimintaan. Menneiden sukupolvien toimia hän selittää köyhyydellä ja selviytymisen pakolla.

Samalla Juntti kuvaa, kuinka ihmisen jälki näkyy Lapin luonnossa. Hän mainitsee sodanjälkeiset hakkuut, metsäojitukset sekä soiden ja vesistöjen heikentyneen tilan. Tornionlaakson järvikylien alueella Tengeliönjoen vesistö voisi hänen mukaansa tarjota satoja kilometrejä kutupaikkoja uhanalaiselle meritaimenelle, mutta voimalat ja purojen ruoppaukset ovat heikentäneet vaelluskalakantoja.

Kolumnissa Juntti arvostelee myös nykyisiä luonnonkäytön hankkeita, kuten kaivoshaaveita suojelualueilla ja hänen holtittomaksi kuvaamaansa tuulivoiman rakentamista. Hänen mukaansa taustalla on syvä kulttuurinen ajattelutapa, jossa luontoa on totuttu valtaamaan ihmisen tarpeisiin.

Juntin johtopäätös on, että juuri tämä ajattelutapa voi olla muuttumassa. Harmaantuville ja väestöään menettäville syrjäseuduille luonto ei hänen näkökulmastaan ole enää vain hyödynnettävä varanto, vaan mahdollinen uusi valttikortti.