Rekikoiratarhalta pelastettu Nio sai uuden alun Lapissa

Eliise Kõiva antoi kodin kaksivuotiaalle Niolle, joka oli aiemmin elänyt rekikoiratarhalla ja oli uuteen kotiin tullessaan laiha, pelokas ja arka. Kõiva tunnisti myöhemmin koiransa Ylen jutun kuvista, jotka käsittelivät rekikoirien huonoa kohtelua. Tapaus on osa laajempaa keskustelua siitä, miten rekikoirien hyvinvointi voidaan varmistaa matkailutoiminnassa.

Nio ei sopinut reen eteen

Kõiva oli Lappiin muuttaessaan ajatellut tarjoavansa eläkekodin vanhalle huskylle. Helmikuussa 2025 hän otti yhteyttä rekikoirayritykseen ja pääsi kesäkuussa tapaamaan koiria. Hänen eteensä tuotiin kuitenkin vanhan koiran sijasta nuori sekarotuinen Nio.

Koiraa kuvattiin hermostuneeksi ja hankalaksi. Se ei ollut sopeutunut rekikoiran työhön, ja tilalla oli mietitty sen lopettamista. Lopulta koira annettiin Kõivalle lemmikiksi.

Uudessa kodissa ensimmäinen muutos oli nimen vaihtaminen. Kõiva halusi antaa koiralle uuden alun. Kun hän myöhemmin näki Nion vanhoissa kuvissa, näky järkytti häntä. Hänen mukaansa koira vaikutti siltä, ettei se ollut osannut olla koira.

Alan yrittäjät korostavat lepoa ja mitoitusta

Rekikoira-alalla toimivat yrittäjät sanovat, että eläinten hyvinvointi vaatii käytännön muutoksia ja ennen kaikkea ajattelutavan muutosta. Rovaniemellä Apukan tiloilla koirasafareita järjestävällä Windy ears -kennelillä on noin 150 koiraa. Niistä reilut 30 on ostettu rescue-koirina toiselta tilalta.

Yrittäjä Timo Rautiaisen mukaan osa koirista oli tullessaan huonosti treenattuja ja ylipainoisia. Käytöstavoissa ja rauhoittumisessa on ollut opittavaa, mutta muuten koirat sopeutuivat nopeasti.

Rautiainen pitää tärkeänä, ettei toimintaa rakenneta pelkän asiakasmäärän ympärille. Hänen mukaansa kaikkia asiakkaita ei tarvitse ottaa vastaan, jos se kuormittaa koiria liikaa. Lepopäivien lisäksi koirien pitäisi pysyä aktiivisina myös kesällä, jolloin varsinainen sesonki on ohi.

Hyvinvoinnin pitäisi ohjata toimintaa

Suomen koiravaljakkoyrittäjät ry:n hallituksessa toimiva Pauliina Mäki katsoo, että eettinen rekikoiratoiminta alkaa siitä, ettei koiria nähdä työvälineinä. Hänen mukaansa toiminnan pitäisi perustua koirien hyvinvointiin eikä ensisijaisesti myyntiin.

Mäen mukaan tämä tarkoittaa pieniä ryhmäkokoja, riittäviä lepopäiviä, terveyden seurantaa ja sitä, että koirien työmäärä mitoitetaan niiden jaksamisen mukaan. Hän toimii myös ivalolaisen Happy Huskiesin yrittäjänä.

Nion tarina näyttää konkreettisesti, mitä rekikoirien kohtelu voi yksittäiselle eläimelle merkitä. Samalla se korostaa sitä, että alan uskottavuus riippuu siitä, pystytäänkö koirien hyvinvointi asettamaan matkailukysynnän edelle.