Deepfake-alastonkuvat haastavat rikoslain käytännössä

Väärennettyjen alastonkuvien julkaiseminen on noussut Suomessa vakavaksi digitaaliseksi seksuaalirikollisuuden ilmiöksi, mutta oikeuskäytäntöä on vielä vähän. Asiantuntijoiden mukaan seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen on rikos myös silloin, kun kuva on tehty syväväärennöksenä, mutta tekojen eteneminen tutkintaan ja tuomioistuimeen riippuu usein uhrien rikosilmoituksista.

Ilmiö laajenee yksityishenkilöihin

Naisiin kohdistuva digitaalinen väkivalta on kasvussa. Keväällä julkaistu Ylen selvitys paljasti laajaa digitaalista väkivaltaa tunnettuihin suomalaisnaisiin kohdistuen. Perjantaina julkaistu juttu puolestaan kertoo yhden miehen pikkukaupungin naisiin kohdistamista epäillyistä rikoksista.

Miehen epäillään julkaisseen pornosivustolla väärennettyjä alastonkuvia tuntemistaan naisista. Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen arvioi, että kansainvälisesti deepfakeihin liittyvä väärinkäyttö on painottunut julkisuuden henkilöihin, mutta ilmiö alkaa nyt kohdistua myös yksilöihin Suomessa ja erityisesti naisiin.

Rikosoikeuden asiantuntijat pitävät ilmiötä yhteiskunnallisesti merkittävänä, koska kyse on uudenlaisesta digitaalisesta seksuaalirikollisuudesta. Seksuaalisen kuvan levittäminen on ollut rangaistavaa seksuaalirikoksena kolmen vuoden ajan. Ilmiö oli tiedossa rikoslakia uudistettaessa, mutta sen tulevaa laajuutta ei osattu ennakoida.

Tuomioita on vasta vähän

Suomessa on tiettävästi annettu vain yksi tuomio deepfake-alastonkuvien julkaisemisesta. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa nuoren miehen sataan päiväsakkoon ja 10 000 euron korvauksiin kuvien julkaisusta. Tuomio on lainvoimainen.

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki arvioi, että syväväärennösten takana voi olla monenlaisia tekijöitä, kuten nuoria, jotka eivät ymmärrä teon rikollista luonnetta. Hänen mukaansa todellisen alastonkuvan levittämisen rikollisuus saatetaan ymmärtää paremmin kuin deepfake-kuvan, koska väärennetty kuva voi tekijästä tuntua siltä, ettei kyse ole oikeasta ihmisestä tai tilanteesta.

Rikosilmoitus on keskeinen keino

Kimpimäen mukaan rangaistusten ankaroittaminen ei tässä vaiheessa ole välttämättä perusteltua, jos tapaukset eivät muutenkaan päädy tuomioistuimiin. Hänen näkemyksensä mukaan yleisestävän vaikutuksen kannalta ratkaisevaa on usein rangaistusasteikon sijaan kiinnijäämisriski sekä se, että rikokset tutkitaan ja tuomitaan nopeasti.

Hyttinen korostaa rikosilmoitusten merkitystä. Koska kyse on asianomistajarikoksesta, ilmoitus on käytännössä ainoa keino saada tekijät kiinni ja toiminta loppumaan. Se voi myös avata ainakin teoreettisen mahdollisuuden saada kuvia poistettua verkosta.