Tyttöjen ADHD-diagnoosit yleistyvät nopeasti

Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien määrä jatkaa kasvuaan, ja viime vuosina yleistyminen on ollut voimakkainta 13–17-vuotiailla tytöillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreet tiedot kuvaavat vuosien 2015–2024 kehitystä, jossa selkeää käännettä diagnoosien kasvusuuntaan ei ole havaittu.

Diagnoosit ovat yhä yleisempiä pojilla

ADHD-diagnoosit ovat edelleen tavallisempia pojilla kuin tytöillä. Toissa vuonna ADHD-diagnoosi kirjattiin noin 12,5 prosentille 7–12-vuotiaista pojista. 13–17-vuotiailla pojilla osuus oli noin 11,5 prosenttia.

Tytöillä osuudet ovat pienempiä, mutta muutos on ollut selvä. Alakouluikäisillä tytöillä ADHD todettiin toissa vuonna noin 4,5 prosentilla. 13–17-vuotiailla tytöillä osuus oli 7 prosenttia. Tyttöjen diagnoosimäärät ovat siis yhä poikia matalammat, mutta sukupuolierot ovat kaventuneet kymmenen viime vuoden ajan.

THL:n ylilääkärin Terhi Aalto-Setälän mukaan lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet koko tarkastelujakson ajan. Hänen mukaansa tilanne on iso haaste perusterveydenhuollolle, koska ADHD:n diagnostiikka edellyttää huolellista moniammatillista arviointia. Tällaista arviota ei usein ole mahdollista toteuttaa riittävässä laajuudessa perusterveydenhuollossa.

Lääkkeiden käyttö ei ole kasvanut samaa tahtia

Samaan aikaan myös lasten ja nuorten ADHD-lääkkeiden käyttö on yleistynyt. Viime vuosina diagnoosit ovat kuitenkin lisääntyneet nopeammin kuin lääkkeiden käyttö, mikä erottaa diagnoosien kehityksen lääkityksen käytön kehityksestä.

Kelan tutkimuspäällikkö Miika Vuori pitää havaintoa kiinnostavana. Hänen mukaansa ADHD-lääkkeiden käyttö on Suomessa jo varsin yleistä muihin Pohjoismaihin verrattuna, erityisesti alakouluikäisten poikien keskuudessa. Vuoren mukaan diagnoosien ja lääkekäytön erilainen kehitys voi viitata muutoksiin hoitokäytännöissä.

THL:n tilasto kuvaa ADHD:n niin sanottua hallinnollista esiintyvyyttä. Se tarkoittaa sitä, kuinka monelle lapselle ja nuorelle diagnoosi on merkitty terveydenhuollon rekistereihin. Luvut kertovat perusterveydenhuollon, oppilashuollon ja erikoissairaanhoidon palveluihin ja seurantaan kiinnittyneestä ilmiöstä sekä siitä, missä määrin lapset ja nuoret ohjautuvat järjestelmätasolla ADHD-diagnostiikan piiriin.