Laosin kiviruukun luulöytö vahvistaa hautaustulkintaa

Pohjois-Laosissa sijaitsevasta suuresta kiviruukusta on löydetty vähintään 37 ihmisen jäänteet, mikä vahvistaa tutkijoiden käsitystä siitä, että alueen tuhannet kiviruukut olivat osa muinaista hautaus- ja esi-isien kunnioittamisen perinnettä. Vanhimpien jäänteiden arvioidaan olevan yli 1 000 vuoden takaa, ja löydöstä raportoitiin 18. toukokuuta Antiquity-julkaisussa.

Suuri kiviruukku hautapaikkana

Tutkijoiden mukaan kyseinen kivinen astia on yli kaksi metriä leveä. Sen sisältämät ihmisjäänteet viittaavat siihen, että ruukkua käytettiin useamman sukupolven hautapaikkana, ei vain yhden vainajan säilyttämiseen. Tulkinnan mukaan kyseessä saattoi olla paikka, johon vainajia tai heidän luitaan koottiin osana esi-isien palvontaa tai muistamista.

Löytö on merkittävä, koska se antaa uutta tukea pitkään esitetylle ajatukselle, että myös muut Pohjois-Laosiin levittäytyneet kiviruukut liittyivät hautauksiin. Alue tunnetaan Ruukkujen tasankona, ja sitä on pidetty yhtenä Kaakkois-Aasian arkeologisista arvoituksista.

Tuhansia ruukkuja Xiangkhoangin ylängöllä

Xiangkhoangin ylängöllä Laosissa on yli 2 100 muinaista kiviruukkua. Ne sijaitsevat Phonsavanin kaupungin ympäristössä, ja alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Phonsavan on lähteiden mukaan hieman yli 35 000 asukkaan kaupunki, ja Ruukkujen tasangolle on vähintään kuuden tunnin matka sekä Vientianesta että Luang Prabangista.

Vaikka paikalliset asukkaat ovat tunteneet ruukut vuosisatojen ajan, länsimaiset tutkijat tulivat niistä tietoisiksi vasta 1800-luvun lopulla. Yksi varhaisista tutkimusretkistä tehtiin vuosina 1931–1933 ranskalaisen arkeologin Madeleine Colanin johdolla.

Aiemmat löydöt tukevat tulkintaa

Colanin johtama retkikunta tutki yli 20 alakohdetta. Niihin kuului Ban Ang, joka on nykyisin tärkein paikka monille Phonsavaniin saapuville kävijöille. Ryhmä löysi ruukkujen läheltä muun muassa helmiä, työkaluja ja koruja, joita on pidetty vihjeinä ruukkujen alkuperästä ja käyttötarkoituksesta.

Uusi luulöytö ei yksin ratkaise kaikkia kysymyksiä siitä, ketkä ruukut rakensivat ja millaiset rituaalit niihin liittyivät. Se kuitenkin vahvistaa kuvaa Ruukkujen tasangosta laajana muinaisena hautauskokonaisuutena, jossa kiviruukut olivat keskeisessä roolissa vainajien ja esi-isien muistamisessa.