Järvien vedenkorkeudet ovat paikoin poikkeuksellisen alhaalla Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä

Järvien vedenkorkeudet ovat paikoin mittaushistorian alimmalla tasolla ajankohtaan nähden Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä. Taustalla ovat vähäluminen talvi, vähäiset sateet ja kevättulvien puute, jotka ovat pitäneet myös Kokemäenjoen virtaaman tavanomaista pienempänä koko kevään ajan.

Kuivuus näkyy jo useilla järvillä

Pihlajaveden reitillä Virtain Kitusjärvellä on mitattu toukokuun puolenvälin alimmat vedenkorkeudet koko 115-vuotisen mittaushistorian aikana. Ennätyksellisen matalia lukemia on havaittu myös Vilppulan Kotaselällä ja Tammelan Liesjärvellä.

Ennusteiden mukaan on todennäköistä, että alkukesällä ajankohdan aiemmat alimmat vedenkorkeudet alitetaan myös Tarjannevedellä. Siellä mittaushistoria ulottuu 1860-luvulle saakka, mikä korostaa tilanteen poikkeuksellisuutta.

Länsi-Suomessa talvi oli vähäluminen ja sademäärä jäi paikoin hyvin pieneksi. Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen mukaan sadetta saatiin paikoin jopa ennätyksellisen vähän yli 60-vuotisen seurantahistorian aikana. Moni järvi on jo nyt kesäkorkeudessaan eli matalammalla kuin keväällä tavallisesti, jolloin sulamisvedet ja sateet nostavat vedenpintoja.

Sateet toivat vain hetkellisen helpotuksen

Kokemäenjoen vesistöalueella satoi viime viikon aikana paikoin noin 10–20 millimetriä. Sateet helpottivat kuivuutta hetkeksi, mutta ne eivät muuttaneet suurten järvien vedenkorkeusennusteita merkittävästi. Pitkään jatkuneen kuivuuden vuoksi suuri osa vedestä jäi valuma-alueelle muun muassa kuivan maaperän kosteuttamiseen, kasvillisuuden käyttöön ja pieniin latvavesistöihin.

Vesitalousasiantuntija Jukka Sainion mukaan sääennusteissa sateet ovat jälleen jäämässä vähäisiksi. Runsaat sateet loppukevään tai alkukesän aikana voisivat vielä helpottaa tilannetta, mutta ilman niitä vedenpinnat voivat jatkaa laskuaan.

Matalat vedet vaikuttavat luontoon ja virkistykseen

Tammelan Liesjärvellä vedenpinta jäi noin 40 senttimetriä tavanomaista kevättulvaa matalammaksi. Järven vedenkorkeutta on seurattu vuodesta 1963, ja ennusteiden mukaan toukokuun lopun taso voi olla seuranta-ajan alin.

Matalat vedenkorkeudet voivat haitata järvien virkistyskäyttöä ja kevätkutuisten kalojen lisääntymistä. Jos vedenalaiset kasvillisuusrannat jäävät kuiviksi tai hyvin pieniksi, kutualueet heikkenevät. Veden vähyys voi myös heikentää etenkin pienten järvien tilaa. Tummissa järvissä ja joissa vesi lämpenee nopeasti, mikä voi lisätä esimerkiksi sinileväesiintymien riskiä. Kuivuus voi lisäksi kuivattaa pienempiä jokia ja kaivoja.