Ukrainasta Suomeen tullut keramiikkataiteilija rakentaa metsänäyttelyä Tohmajärvellä

Oleksandr Miroshnychenko rakentaa Tohmajärven Saarion metsään poikkeuksellista näyttelyä, jossa toistakymmentä kivimäistä saviveistosta on sijoitettu vaaran rinteille ja laelle. Ukrainasta Suomeen tullut keramiikkataiteilija työskentelee Värtsilässä lähellä Venäjän rajaa ja kertoo löytäneensä rajaseudun metsistä rauhaa sen jälkeen, kun Venäjä pakotti hänet jättämään kotinsa.

Savikasvot sulautuvat metsään

Miroshnychenko työstää savea keramiikkapajassaan Tohmajärven Värtsilässä. Venäjän raja on vain noin kilometrin päässä, mutta taiteilijan mukaan läheisyys ei ole hänelle ongelma. Hän on kertonut kulkeneensa Suomeen tultuaan metsissä ja keränneensä sieniä. Luonnossa liikkuminen auttoi häntä sopeutumaan uuteen tilanteeseen.

Tästä kokemuksesta on syntynyt ajatus metsään sijoittuvasta näyttelystä. Miroshnychenkon saviveistokset muistuttavat kiviä, joihin on muotoiltu ihmiskasvoja. Hän on asettanut teokset niin, että ne eivät hallitse maisemaa vaan sulautuvat siihen. Näyttelyn keskeinen viesti liittyy hänen mukaansa siihen, että ihmisen tulisi elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Saarionvaaralle noustaan jyrkkää reittiä, mutta luontopolku helpottaa kulkua. Veistoksia on sijoitettu sekä rinteille että vaaran laelle.

Metsän historia kytkeytyy taiteilijan kokemukseen

Näyttelypaikka valikoitui osin siksi, että alueen vanhaa metsää ei ole tarkoitus hakata. Samalla paikalla on myös historiallinen kerrostuma, joka tekee maisemasta Miroshnychenkolla henkilökohtaisesti merkityksellisen. Metsässä sijaitsee kivikkoinen jyrkänne, jonka kerrotaan toimineen piilopaikkana Suomen sodan aikana vuonna 1808.

Perimätiedon mukaan paikallinen mies ampui kasakan ja onnistui piileskelemään etsijöiltä kivien välissä. Miroshnychenko näkee kertomuksessa yhteyden omaan kohtaloonsa ja siihen, miten metsä voi tarjota suojaa sodan keskellä.

Teokset jätetään sään ja ajan armoille

Miroshnychenko aikoo jättää saviveistokset metsään. Tarkoitus on, että sammal ja mustikanvarvut saavat ajan myötä peittää niitä. Hän pitää tätä myös kokeena: teokset näyttävät, miten savi kestää säätä ja aikaa luonnon keskellä.

Taiteilijan mukaan myös mahdollinen rikkoutuminen tai varastaminen olisi osa teosten tarinaa, koska se kertoisi jotakin ihmisen suhtautumisesta ympäristöön ja taiteeseen. Metsänäyttelyä varten Miroshnychenko sai Koneen Säätiön apurahan, joka päättyi alkuvuodesta. Nyt hän miettii seuraavaa projektia perheensä elannon turvaamiseksi, ja keramiikkapajan seinustalla odottaa jo uusia veistoksia.