Tutkija: Sinimusta liike sai Tampereen vappumarssilla näkyvyyttä väkivallan kautta

Tampereen vappupäivän pahoinpitelyjen tutkinta jatkuu, eikä poliisi ole vielä tunnistanut kaikkia epäiltyjä. Eniten huomiota on saanut äärioikeistolaisen Sinimustan liikkeen vappumarssilla tapahtunut pahoinpitely, jossa loukkaantui yksi vastamielenosoittaja ja jota käsiteltiin Rikospaikan Murharyhmän keskustelussa.

Poliisi on tunnistanut osan epäillyistä

Tampereella tapahtui vappupäivänä useita pahoinpitelyjä, joista osa liittyi Sinimustan liikkeen marssin ympärille syntyneisiin tilanteisiin. Poliisi on tunnistanut osan epäillyistä, mutta kaikkia ei ole vielä saatu selvitettyä.

Kokeneen poliisin Tero Haapalan mukaan poliisi seurasi vappumarssin tapahtumia tiiviisti. Hänen mukaansa pahoinpitelyihin puututtiin heti, kun tilanteita havaittiin.

Haapala arvioi Rikospaikan Murharyhmän keskustelussa, että tilanteessa oli mukana provosointia. Hän korosti samalla, että kaikki väkivalta on tuomittavaa. Haapalan mukaan vastamielenosoittajan toiminta vaikutti osaltaan tilanteen kärjistymiseen, koska marssin joukkoon mentiin häiritsemään naamioituneena.

Tutkija kuvaa liikettä avoimen äärioikeistolaiseksi

Äärioikeistoa tutkinut historiantutkija, filosofian tohtori Oula Silvennoinen arvioi, että Sinimusta liike haki väkivaltaista yhteenottoa ja onnistui tavoitteessaan. Hänen mukaansa liike sai näkyvyyttä väkivallan kautta, mikä sopii sen toimintakulttuuriin ja kadun politiikan ideologiaan.

Silvennoinen luonnehti Sinimustaa liikettä erittäin äärioikeistolaiseksi. Hänen mukaansa liike on autoritaarinen, antiliberaali ja rasistinen sekä omien kannattajiensa sanojen mukaan avoimesti fasistinen.

Sinimusta liike on puoluerekisterissä. Rikospaikan keskustelussa käsiteltiin laajemmin myös sitä, millainen puolue se on ja miten sen toiminta suhteutuu äärioikeistoon.

Kasvojen peittäminen nousi keskusteluun

Asianajaja Kari Eriksson kiinnitti huomiota siihen, että puolue pyrkii hankkimaan uusia jäseniä mutta marssii samalla kasvot peitettyinä julkisella paikalla. Hänen mukaansa torille marssiminen kasvot peitettyinä on suoraa riidan haastamista.

Eriksson vertasi tilannetta siihen, että ilman naamareita marssiminen syrjäisemmässä paikassa ei synnyttäisi samalla tavalla yhteenottoa. Rikospaikan keskustelussa Tampereen tapahtumia tarkasteltiin siksi sekä poliisin työn että äärioikeistolaisen katupolitiikan näkökulmasta.