Yhdysvaltain ja Kiinan tapaamiskuva herätti arvostelua naisten poissaolosta

Donald Trumpin ja Xi Jinpingin tapaaminen Pekingin kansan suuressa salissa herätti huomiota myös muusta kuin suurvaltapolitiikan sisällöstä: tapaamisesta julkaistuissa kuvissa Yhdysvaltain ja Kiinan valtuuskuntien pöydän ääressä ei näkynyt naisia. Asetelma sai nopeasti arvostelua tarkkailijoilta, joiden mukaan kuva välitti viestin vallasta, jossa naisten osaaminen ja ääni jäävät sivuun.

Seremonia korosti valtaa

Tapaamista edelsi näyttävä ja tarkasti rakennettu seremoniallinen kokonaisuus. Paikalla oli kiinalaisia sotilaita, Yhdysvaltain ja Kiinan lippuja heiluttavia lapsia sekä joukko korkean tason virkamiehiä ja yhdysvaltalaisia yritysjohtajia.

Juuri tämän lavastetun arvokkuuden keskellä valtuuskuntapöydän sukupuolijakauma nousi näkyväksi kysymykseksi. Kritiikin ytimessä ei ollut vain yksittäinen istumajärjestys, vaan se, millaista poliittista ja symbolista viestiä maailman kahden suurimman talouden kohtaaminen välitti.

Harvardin yliopiston taloustieteen professori Gita Gopinath kommentoi tapaamiskuvaa sosiaalisessa mediassa ja kuvasi sitä merkiksi meritokratian heikkenemisestä: kahden suurimman talouden kokouksessa ei ollut yhtään naista pöydän ääressä. Hänen mukaansa asetelma kertoi laajemmasta ongelmasta, jossa verkostot voivat painaa osaamista enemmän silloin, kun päätetään, kuka pääsee mukaan vallan tiloihin.

Vertailu aiempiin tapaamisiin kiristi arviota

Stanfordin yliopiston feministisen, sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimuksen ohjelmassa työskentelevä Halima Kazem vertasi kuvia Barack Obaman presidenttikauden Yhdysvaltain ja Kiinan tapaamisiin. Hänen mukaansa tuolloin valtuuskuntapöydissä nähtiin naisia, kuten Kiinan silloinen varapääministeri Liu Yandong sekä Yhdysvaltain puolelta Susan Rice ja Hillary Clinton.

Kazemin arvio oli, että kyse ei ollut pätevien naisten puutteesta. Hänen mukaansa sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa on runsaasti naisia diplomatian ja turvallisuuspolitiikan tehtävissä. Siksi kuva tulkittiin valinnaksi siitä, millaista auktoriteettia johtajat halusivat esittää: miesvaltaista, sotilaallista ja ulossulkevaa.

Arvostelu osui herkkään kohtaan, koska suurvaltatapaamisten kuvat eivät ole vain dokumentteja neuvotteluista. Ne ovat myös viestejä siitä, ketkä nähdään päätöksenteon luonnollisina osallistujina. Tässä tapauksessa poissaolo nousi viestiksi itsessään.