Siperiasta löytynyt poskihammas viittaa neandertalinihmisten varhaiseen hammashoitoon

Altai-vuoriston Chagyrskajan luolasta Siperiasta löydetty 59 000 vuotta vanha neandertalinihmisen poskihammas saattaa olla varhaisin tunnettu todiste alkeellisesta hammashoidosta. Tutkijoiden mukaan hampaassa näkyvä painauma ja siihen liittyvät jäljet viittaavat siihen, että tulehtunutta hammasta olisi työstetty kivisestä työkalusta valmistetulla terällä kivun lievittämiseksi.

Löytö siirtää hammashoidon historiaa taaksepäin

Tutkimuksessa kuvattu poskihammas on peräisin Chagyrskajan luolasta, joka sijaitsee Siperian Altai-vuoristossa. Alueelta on aiemmin löydetty kivikauden esineistöä, luu- ja kivityökaluja sekä neandertalinihmisten jäänteitä. Nyt tarkasteltu hammas kuuluu samaan laajempaan löytökokonaisuuteen.

Hampaassa havaittu kuoppa ei tutkijoiden tulkinnan mukaan näytä tavalliselta kulumalta tai vauriolta. Sen sijaan piirteet sopivat ajatukseen, että hammasta olisi porattu tai kaiverrettu terävällä kivivälineellä. Tulkinnan mukaan kohteena saattoi olla tulehtunut kohta, jonka käsittely olisi voinut vähentää voimakasta hammassärkyä.

Jos tulkinta pitää paikkansa, kyseessä on vanhin tunnettu esimerkki alkeellisesta hammaslääketieteellisestä toimenpiteestä. Löytö olisi yli 40 000 vuotta vanhempi kuin aiemmat tunnetut vastaavat todisteet. Se olisi myös ensimmäinen kerta, kun varsinaiseen hammaskirurgiaan viittaavaa näyttöä on havaittu muilta ihmislajeilta kuin nykyihmisiltä.

Kivulias toimenpide vaati taitoa ja ymmärrystä

Neandertalinihmisten kyvyistä on viime vuosina kertynyt yhä enemmän näyttöä, joka haastaa vanhoja mielikuvia heistä yksinkertaisina tai kömpelöinä. Tämä löytö sopii samaan kehykseen: jos hammasoperaatio oli tarkoituksellinen, sen tekeminen olisi vaatinut sekä käsien tarkkaa hallintaa että jonkinlaista ymmärrystä kivun ja hampaan vaurion yhteydestä.

Arkeologi John Olsenin mukaan löytö viittaa neandertalinihmisten hienomotoriikkaan ja kognitiivisiin kykyihin. Hän on kuvannut toimenpidettä vertauskuvallisesti juurikanavan kaltaiseksi, vaikka kyse ei tietenkään ollut nykyhammaslääketieteestä. Käytössä ei ollut puudutusta, metallisia instrumentteja tai nykyaikaista tietoa bakteereista, vaan teräviä kiviesineitä ja käytännön havaintoja.

Tutkijat eivät voi varmuudella tietää, kuka hampaaseen koski tai onnistuiko hoito lievittämään kipua. Löydön merkitys on kuitenkin siinä, että se antaa konkreettisen vihjeen neandertalinihmisten kyvystä puuttua kehon vaivoihin tarkoituksellisella tavalla. Se tekee yhdestä muinaisesta poskihampaasta poikkeuksellisen ikkunan siihen, miten varhaiset ihmiset saattoivat käsitellä sairautta, kipua ja selviytymistä ankarissa oloissa.