Miska Siikosen toinen peräkkäinen hopea jätti syvän pettymyksen

KooKoon hyökkääjä Miska Siikonen koki toisen peräkkäisen karvaan finaalikevään, kun kouvolalaisjoukkueen mestaruusjahti päättyi Tapparan voittoon Liigan seitsemännessä loppuottelussa. Hopeamitali ei heti tuonut lohtua 30-vuotiaalle sentterille, joka riisui sen nopeasti kaulastaan palkintojenjaon jälkeen.

Unelma jäi jälleen askeleen päähän

Siikonen oli jo viime keväänä lähellä mestaruutta SaiPan paidassa. Tuolloin tie katkesi kuudennessa loppuottelussa, ja nyt KooKoo pääsi vielä pidemmälle, ratkaisevaan seitsemänteen otteluun asti. Lopputulos oli silti sama: mestaruus jäi odottamaan.

Siikonen kuvasi pettymystä voimakkaasti ja sanoi tappion sattuneen syvälle. Hänen mukaansa lähelle pääseminen tekee tilanteesta erityisen raskaan, koska kyse oli pitkäaikaisesta unelmasta ja tavoitteesta. Samalla hän painotti, että KooKoon pelaajat olivat laittaneet kaiken peliin ja voivat katsoa toisiaan silmiin kauden jälkeen.

Vaikka mitali lähti nopeasti kaulasta, Siikonen aikoo pitää sen tallessa. Jäältä poistumisen jälkeen joukkue vietti hetken yhdessä, ja sen jälkeen mieli oli jo hieman kirkkaampi kuin heti loppusummerin soitua.

KooKoon kausi näkyi Kouvolassa

KooKoon kevät oli seurahistoriallisesti merkittävä ja herätti huomiota Kouvolassa. Joukkue oli pelannut jo aiemmin historiallisen hyvän kauden ja selvittänyt tiensä SM-liigan välieriin toista kertaa. Menestys näkyi kaupungissa muun muassa oranssina värinä katukuvassa: Pohjola-talo ja kävelykatu Manski valaistiin pelipäivinä oransseiksi, ja kaupungintalon lipputangoissa liehuivat joukkueen liput.

KooKoon faniyhdistyksen Kuudes kenttäpelaajan puheenjohtaja Jere Huuhko kertoi kiekkoinnostuksen näkyneen myös peleissä. Keskellä viikkoa pelattaviin otteluihin on tunnetusti vaikea saada yleisöä, mutta ratkaisuottelussa oli silti yli 3 600 katsojaa. Hänen mukaansa oli hienoa nähdä, että seura kiinnosti muitakin kuin pitkäaikaisia kannattajia.

Kasvattiseuran kevät jäi silti mieleen

Siikoselle kausi oli henkilökohtaisesti erityinen myös siksi, että kyse oli hänen kasvattiseurastaan ja kotiseudustaan. Hän korosti joukkueen sisäistä henkeä, arjen tekemistä ja sitä, ettei menestys ratkea pelkästään budjeteilla. Hänen mukaansa hän on saanut elää kaksi kevättä jääkiekkoilijan elämän parasta aikaa, vaikka kirkkain tavoite jäi yhä saavuttamatta.