Väitöstutkimus: Harrastukset ja perhetausta painavat nuorten yrittäjyysvalmiuksissa koulua enemmän

LUT-yliopistossa tarkastettu kasvatustieteen lisensiaatti Anu Raappanan väitöstutkimus arvioi, että koulujen yrittäjyyskasvatus ei yksin riitä vahvistamaan nuorten yrittäjyyspotentiaalia niin paljon kuin usein oletetaan. Tutkimuksessa harrastukset ja yrittäjätaustainen perhe nousevat koulun rinnalle merkittävinä tekijöinä, kun tarkastellaan nuorten yrittäjämäistä ajattelua, kiinnostusta ja suhtautumista yrittäjyyteen.

Laaja kysely peruskoulun viimeisen luokan oppilaille

Raappanan väitöstutkimuksessa tarkastellaan koulun, perheen ja harrastusten merkitystä nuorten yrittäjyyspotentiaalin kehittymisessä. Aineisto kerättiin Suomessa peruskoulun viimeistä luokkaa käyviltä oppilailta, ja kyselyyn vastasi yli 27 000 nuorta.

Tutkimuksessa yrittäjyyspotentiaali ymmärretään laajasti. Se ei tarkoita pelkästään aikomusta perustaa yritys, vaan myös yrittäjyyteen liittyviä tietoja, ajattelutapoja ja käsityksiä. Ne voivat myöhemmin näkyä varsinaisena yrittäjyytenä tai yrittäjämäisenä toimintana työelämässä ja yhteiskunnassa.

Tulosten mukaan koulussa annettu yrittäjyyskasvatus lisää nuorten tietoa yrittäjyydestä. Sen vaikutus näyttää kuitenkin olevan rajallisempi silloin, kun tarkastellaan asenteita, kiinnostusta ja yrittäjämäisen ajattelun vahvistumista.

Harrastukset ja koti vaikuttavat asenteisiin

Tutkimuksen perusteella nuorten yrittäjämäinen osaaminen kehittyy usein myös koulun ulkopuolella. Erityisesti harrastukset näyttävät vahvistavan yrittäjyyspotentiaalia, sillä ne voivat tarjota nuorille kokemuksia oma-aloitteisuudesta, vastuunkannosta ja tavoitteellisesta toiminnasta.

Myös perhetaustalla on merkitystä. Yrittäjätaustaisessa perheessä kasvaminen vaikuttaa tutkimuksen mukaan erityisesti nuoren yrittäjämäiseen ajatteluun ja suhtautumiseen yrittäjyyteen. Tämä viittaa siihen, että arjen esimerkit ja lähipiirin kokemukset voivat muovata käsityksiä yrittäjyydestä tavalla, jota pelkkä koulussa saatu tieto ei välttämättä korvaa.

Raappanan mukaan tulokset osoittavat, ettei tiedollinen ymmärrys yksin riitä herättämään nuorissa myönteistä suhtautumista yrittäjyyteen. Hänen mukaansa yrittäjyyskasvatusta tulisi kehittää niin, että se huomioi oppilaiden erilaiset taustat, kiinnostuksen kohteet ja tavat oppia.

Koulu tarvitsee tuekseen erilaisia oppimisympäristöjä

Tutkimus ei vähättele koulun merkitystä, vaan korostaa sen rinnalle muita oppimisympäristöjä. Raappanan mukaan koulu tekee jo nyt hyvää työtä, mutta opettajat tarvitsevat tukea ja osaamista, jotta he voivat hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä ja vastata nuorten moninaisiin oppimistarpeisiin.

Johtopäätös on, että yhtenäiset ja standardoidut yrittäjyyskasvatuksen mallit eivät välttämättä tavoita kaikkia nuoria samalla tavalla. Yrittäjyysvalmiuksien kehittämisessä olennaista on yhdistää koulun antama tieto kokemuksiin, joita nuoret saavat harrastuksissa, kotona ja muissa koulun ulkopuolisissa ympäristöissä.