Sodan pelko syventää Iranin aktivistien kokemaa painetta

Teheranissa asuva poliittinen aktivisti kertoo elävänsä jatkuvan pelon ja psyykkisen paineen alla, kun sodan uhka sekoittuu Iranin sisäiseen sortoon, pidätysten muistoihin ja huoleen vangituista ystävistä. Shirin-nimellä esiintyvä nainen ei käytä oikeaa nimeään turvallisuussyistä. Hänen kuvauksensa mukaan arki on kaventunut odottamiseksi: hän kuuntelee lentokoneiden, autojen ja ovenkoputusten ääniä ja pelkää, että väkivalta tai viranomaisten toimet voivat alkaa milloin tahansa.

Pelko kuuluu arjen äänissä

Shirin kertoo pysyttelevänsä nykyisin kotona Teheranissa ja seuraavansa merkkejä siitä, onko sota jälleen alkamassa. Hänen mukaansa häiritsevät äänet laukaisevat kehossa tahattomia reaktioita. Hän kuvaa kärsivänsä jatkuvasta ahdistuksesta ja oireista, jotka muistuttavat traumaperäistä stressiä.

Paine ei liity vain mahdolliseen sotaan. Shirin kertoo odottavansa myös uutisia pidätettyinä olevista ystävistään tai pelkäävänsä, ettei heistä kuulu mitään. Hän sanoo tuntevansa avuttomuutta, koska aktivistit eivät ole pystyneet estämään pidätettyjen teloituksia eivätkä enää hallitse katujen tapahtumia samalla tavalla kuin aiemmin.

Samaan aikaan Iranin hallinto pyrkii näyttämään voimaa julkisessa tilassa. Lähdeaineiston mukaan kaduilla on nähty paraateja, joissa naiset ajavat aseistettuja ajoneuvoja tai kantavat automaattiaseita. Tällainen näkyvä voimannäyttö muodostaa jyrkän vastakohdan niille, joiden ääniä hallinto pyrkii vaientamaan.

Aiempi pidätys jätti pysyvän jäljen

Shirinin pelko juontuu myös aiemmasta kokemuksesta. Hän kertoo joutuneensa pidätetyksi vuonna 2024, pitkän jälkiseurauksen aikana, joka liittyi ”Nainen, elämä, vapaus” -protestiliikkeeseen. Liike syntyi Mahsa Aminin kuoleman jälkeen. Amini oli 22-vuotias nainen, joka oli pidätetty moraalipoliisin toimesta väitetysti virheellisen hijabin käytön vuoksi.

Shirinin mukaan pidätys tapahtui kadulla, kun hän oli puhelimessa äitinsä kanssa. Auto pysähtyi hänen viereensä, ja mies sekä nuori nainen nousivat ulos. Hän katkaisi puhelun ja ymmärsi poliittisena aktivistina nopeasti, mistä oli kyse. Hänen mukaansa kyse oli salaisesta poliisista, joka ilmoitti hänen olevan pidätetty.

Kokemus on jättänyt pysyvän epävarmuuden. Shirin kertoo kuuntelevansa yhä autojen pysähtymistä talon ulkopuolelle, oven koputuksia ja puheluita, joissa hänet voitaisiin kutsua kuulusteluun. Hänen kuvauksensa osoittaa, miten ulkoinen sodan uhka voi voimistaa jo olemassa olevaa pelkoa maassa, jossa poliittinen toiminta voi johtaa pidätykseen, kuulusteluihin tai pahempiin seurauksiin.