Joonas Konstig kehottaa viettämään kesän poissa ruutujen vallasta

Joonas Konstig pohtii kolumnissaan, kuinka koneet, ruudut ja tekoäly kaventavat ihmisen omaa elämää ja sosiaalista rohkeutta. Hänen mukaansa vielä ei ole liian myöhäistä valita toisin: viettää kesä ihmisten, luonnon, liikkumisen ja aistien parissa sen sijaan, että elämä siirtyisi yhä enemmän näyttöjen sisälle.

Ruudut ovat vieneet tilaa arjesta

Konstig kuvaa muutosta huolena siitä, että tekniikka ottaa vähitellen paikan, joka on aiemmin kuulunut tavalliselle inhimilliselle elämälle. Hän kirjoittaa ihmisen pienenevän sitä mukaa, kun koneet voimistuvat. Ajatus ei koske vain ajankäyttöä, vaan myös tapaa olla muiden kanssa.

Kolumnissa ruutujen ääreen vetäytyminen näyttäytyy kehityksenä, jossa ihminen alkaa katsoa muiden elämää oman elämisen sijaan. Konstig nostaa esiin arkisia esimerkkejä: lapset eivät kiipeile telineissä, aikuiset eivät puhu bussikuskeille, tarjoilijoille tai naapureille, eikä puheluihin tai muihin pieniin kohtaamisiin aina uskalleta tarttua.

Yksi tekstin pysäyttävistä havainnoista liittyy leikkipuistoon. Konstig kertoo nähneensä kolme lasta kiipeilytelineissä ja yllättyneensä siitä, että näky tuntui harvinaiselta. Hänen tulkintansa mukaan juuri tällaiset tavalliset tilanteet paljastavat, kuinka paljon arki on jo muuttunut.

Kesä voi olla paluu elämään

Kolumnin ydin on kuitenkin kehotus eikä pelkkä huoli. Konstig palaa vanhaan tokaisuun ”hanki elämä” ja antaa sille uuden merkityksen. Hänen mukaansa koneet eivät voi hankkia elämää, mutta ihminen voi.

Hän toivoo kesää, jossa somesyötteen sijaan seurataan lintujen pesintää, tekoälyn lukemien uutisten sijaan kuunnellaan kavereiden juttuja ja ruudulla jaettujen klippien sijaan kerrotaan vitsi itse. Tekstissä korostuvat myös kosketus, ulkona oleminen, ystävien tapaaminen, saunominen, puhelimen unohtaminen ja sattumanvaraiset keskustelut tuntemattomien kanssa.

Konstigin viesti on, että ihmisyys ei ole kadonnut, vaikka teknologia vie yhä enemmän huomiota. Hän kuvaa elämänvoimaa sitkeänä ja uskoo, että ihminen voi edelleen murtautua ulos ruutujen kaventamasta arjesta. Kesästä voisi hänen mukaansa tulla hetki, jolloin elämä otetaan takaisin konkreettisissa teoissa.