Hoivan palvelulupaukselle haetaan selkeämpiä pelisääntöjä

Kansanedustajat Hanna Laine-Nousimaa (sd) ja Mia Laiho (kok) sekä Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen keskustelivat seminaaripaneelissa julkisesta palvelulupauksesta, jolla tarkoitetaan verovaroin rahoitettujen terveys- ja hyvinvointipalvelujen rajojen selkeyttämistä. Keskustelussa korostui tarve määritellä, mitä palveluja kansalaisille luvataan, milloin niihin on oikeus ja missä laajuudessa niitä toteutetaan.

Palvelulupaus hakisi rajoja julkisen vastuun ja oman vastuun välille

Julkinen palvelulupaus tarkoittaisi käytännössä sen täsmentämistä, millaisiin julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ihmisillä on oikeus ja mikä osa palveluista jää omalle vastuulle. Ajatuksena ei ole ratkaista koko sosiaali- ja terveydenhuollon kriisiä yhdellä keinolla, vaan luoda nykyistä selkeämpi perusta palvelujen järjestämiselle ja kansalaisten odotuksille.

Kokoomuksen kansanedustaja Mia Laiho kannatti keskustelussa palvelulupauksen määrittelyä. Hänen mukaansa tarvitaan lupaus, joka vahvistaa luottamusta siihen, että ihminen saa tarvitsemansa palvelun.

SDP:n kansanedustaja Hanna Laine-Nousimaa puolestaan korosti, että hoidon lupaus on jo olemassa yleisellä tasolla, mutta epäselvyys liittyy siihen, miten ja missä palvelu toteutuu. Hänen mukaansa hoivaan tarvitaan selkeyttä sekä valtakunnallisesti samat kriteerit ja pelisäännöt.

Omaisuuden käyttö hoivamaksuihin ei saanut tukea

Keskustelussa käsiteltiin myös sitä, pitäisikö ihmisten omaisuutta huomioida hoivamaksuissa. Panelistit eivät kannattaneet mallia, jossa kiinteää omaisuutta jouduttaisiin realisoimaan hoivamaksujen rahoittamiseksi.

Laine-Nousimaan mukaan esimerkiksi vuokratuottojen huomioiminen maksuissa voi olla hyväksyttävää, mutta ihmisen ei pitäisi joutua myymään omaa kotiaan hoivan maksamiseksi. Laiho painotti samaan suuntaan, että kaikille on turvattava tarvittavat palvelut, ja omalla rahalla voi halutessaan hankkia lisää. Hänen mukaansa ihmisten on voitava luottaa siihen, ettei työiässä säästettyyn omaisuuteen myöhemmin kajota.

Aaltonen nosti esiin hyvinvointipalvelujen järjestämisen kokonaisuuden, jossa julkisen sektorin rinnalla toimivat myös yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta, kuten perheet, kotitaloudet ja järjestöt. Hänen mukaansa palvelulupaus muodostaisi perustan sille keskustelulle, millaisena yhteiskuntana Suomi haluaa jatkossa toimia.