Tutkijat arvioivat poliitikkojen puheiden voivan ruokkia väkivaltaista aktivismia

Sisä-Suomen poliisi tutkii kolmea pahoinpitelyä, joiden kerrotaan tapahtuneen äärioikeistolaisen Sinimustan liikkeen vappumarssin yhteydessä Tampereella. Tapaukset ovat herättäneet laajaa keskustelua siitä, millainen vastuu poliittisilla toimijoilla on silloin, kun väkivaltainen aktivismi saa huomiota julkisessa keskustelussa.

Tutkija perää puolueilta selvää linjaa

Salaliittoteorioihin ja aktivismiin perehtynyt tutkija Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta arvioi, että pieni joukko ihmisiä voi saada suhteettoman paljon näkyvyyttä, jos poliitikot ruokkivat ilmiötä kommenteillaan. Hänen mukaansa olennaista on, katsovatko puolueet väkivaltaa läpi sormien, kannustavatko ne siihen vai tuomitsevatko ne sen selvästi.

Poliisin mukaan kahdessa Tampereen tapauksessa epäiltynä on äärioikeiston riveissä marssinut henkilö ja uhrina vastamielenosoittaja. Kolmannessa tapauksessa asetelma on päinvastainen. Tapahtumat ovat synnyttäneet voimakasta keskustelua myös sosiaalisessa mediassa.

Pyrhösen mukaan puolueilta tuleva tuki tai sen vaikutelma on keskeinen kysymys, koska ilman sitä ääriliikkeet eivät saisi samanlaista huomiota. Hän korostaa samalla eroa poliittisten arvojen jakamisen ja väkivaltaisen toiminnan hyväksymisen välillä.

Kotonen näkee aktivismin osana laajempaa kenttää

Ääriliikkeitä tutkinut Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtori ja dosentti Tommi Kotonen ei pidä vappumarssin väkivaltaa yllättävänä. Hänen mukaansa vapun ja itsenäisyyspäivän kansallismielisissä mielenilmauksissa on ollut melko säännöllisesti yhteenottoja vastamielenosoittajien kanssa.

Kotonen arvioi, että aktivismia ei voi tarkastella täysin irrallisena ilmiönä, vaan se liittyy laajempaan poliittiseen kenttään. Hänen mukaansa maahanmuuton vastustaminen voi muodostaa jatkumon, joka ulottuu kadulla marssivista aktivisteista eduskunnan päättäjiin. Kotonen viittaa siihen, että osa perussuomalaisten kansanedustajista käyttää osin samankaltaisia äänenpainoja kuin kadulla toimivat äärioikeistolaiset.

Tutkijat huomauttavat, ettei vastaavia ideologisia jatkumoita voi liittää vain oikeistoon. Esimerkiksi ilmastoaktivismin ja vihreiden kansanedustajien välillä voidaan nähdä temaattisia yhteyksiä. Pyrhösen mukaan ratkaisevaa on kuitenkin se, miten poliittiset toimijat suhtautuvat lain rikkomiseen ja väkivaltaan.