Aimo Räsänen näkee jääkiekossa ja teatterissa saman ytimen – pojat jahtaavat kultaa Tapparassa

Näyttelijä Aimo Räsäselle Pyynikin koulukadun tekojäärata Tampereella on paljon enemmän kuin harjoituspaikka. Siellä hän on viettänyt poikiensa Aapelin ja Iivarin kanssa suuren määrän tunteja, ja nyt molemmat pojat kuuluvat Tapparan joukkueeseen, joka pelaa SM-liigafinaaleissa.

Koulukadun jäällä kasvoi suhde lajiin

Räsäsen perheelle Pyynikin koulukadun tekojäärata on ollut vuosien ajan tuttu ympäristö. Aimo Räsäsen mukaan hän on viettänyt poikiensa kanssa paikalla kymmeniä, ellei satoja tunteja. Myös hän itse käy samalla jäällä teatterin vuorolla hiomassa rannelaukaustaan.

Tampereen jääkiekkoympäristö on muuttunut suuresti uuden areenan myötä, mutta Räsäsen ajattelussa olosuhteet eivät ole urheilun ydin. Hän muistelee NHL-tähti Aleksander Barkovin käyntiä koulukadulla koronasyksynä, jolloin Barkov pelasi junioreiden kanssa ja vieraili myös teatterin jäävuorolla. Räsäsen mukaan Barkovin sanat tiivistivät sen, miksi paikalla on erityinen merkitys: Floridassa voi olla hienot puitteet, mutta koulukatua siellä ei ole.

Räsänen korostaa, että huippu-urheilussa taloudelliset reunaehdot vaikuttavat väistämättä. Silti hänen mukaansa kaiken pohjana on ilo pelaamisesta. Ilman sitä eivät synny myöskään seurojen ympärille rakentuvat brändit tai suurempi kiinnostus.

Teatteri ja jääkiekko tapahtuvat hetkessä

Aapeli Räsänen pelaa nyt Tampereen areenan suurissa puitteissa. Paineiden käsittelyssä hän on voinut keskustella isänsä kanssa esiintymisestä ja katseen kohteena olemisesta.

Isä ja poika ovat löytäneet teatterista ja jääkiekosta yhteisen nimittäjän: molemmissa ratkaisevaa on preesens eli läsnäolo hetkessä. Harjoituksissa valmistaudutaan ohjaajien tai valmentajien johdolla, mutta lopputulos syntyy vasta yleisön tai vastustajan edessä.

Aimo Räsäsen mukaan ero on siinä, että jäällä vastustaja yrittää jatkuvasti muuttaa peliä omaksi edukseen, kun taas teatterissa samanlaista vastustajaa ei ole. Silti molemmissa tilanteissa onnistuminen on epävarmaa. Harjoittelu antaa keinot, mutta ei takuuta siitä, että laukaus, nauru tai liikuttava hetki syntyy juuri suunnitellulla tavalla.