Taloustieteilijät kyseenalaistavat puolustusmenojen sitomisen bkt-osuuteen

Eduskuntapuolueet pohtivat Suomen puolustusmenojen kasvattamista miljardeilla euroilla tilanteessa, jossa julkiseen talouteen kohdistuu samalla mittavia säästöpaineita. Osa taloustieteilijöistä arvostelee ajatusta, että puolustusmenot sidotaan pysyvästi tiettyyn osuuteen bruttokansantuotteesta, koska suhdeluku ei heidän mukaansa kerro rahankäytön tarpeellisuudesta tai tehokkuudesta.

Bkt-osuus voi lukita menoja vaikeassa taloustilanteessa

Helsingin yliopiston julkistalouden professori Roope Uusitalo katsoo, että puolustusmenojen sitominen tiettyyn bkt-osuuteen voi vaikeuttaa julkisen talouden sopeutusta. Hänen mukaansa ongelma korostuu tilanteessa, jossa menoja täytyy leikata tai veroja korottaa laajasti.

Taustalla on Suomen sitoumus nostaa puolustusmenot viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta 2030-luvun alkupuoliskolla. Varsinaisten sotilasmenojen osuus olisi 3,5 prosenttia bkt:stä ja puolustusta väljemmin tukevien menojen osuus 1,5 prosenttia. Sitoumus liittyy Naton piirissä tehtyihin linjauksiin, joissa Euroopan Nato-mailta odotetaan suurempaa vastuuta omasta puolustuksestaan.

Suomen julkiseen talouteen arvioidaan tarvittavan ensi vaalikaudella noin 8–11 miljardin euron säästöt velkajarrun edellyttämällä tavalla. Tällaisessa tilanteessa minkä tahansa suuren menoerän lukitseminen etukäteen tiettyyn tasoon rajaa talouspoliittista liikkumavaraa.

Asiantuntijat korostavat menojen vaikuttavuutta

Uusitalo ei kiistä puolustuksen konkreettisia tarpeita. Esillä ovat olleet muun muassa droonipuolustuksen kuntoon saaminen, ilmapuolustuksen vahvistaminen ja varautuminen kyberhyökkäyksiin. Hänen mukaansa olennaista on kuitenkin arvioida läpinäkyvästi, mihin rahaa käytetään ja miten puolustuksen tarpeet suhteutuvat muihin julkisiin menoihin.

Suomen Pankin neuvonantaja Jarkko Kivistö pitää bkt-kytkennän riskinä sitä, että rahankäytöstä tulee tehottomampaa. Kun budjettiin varattu raha tavallisesti käytetään, jokaisen lisäeuron tuottama hyöty voi ajan myötä pienentyä.

Yksi prosentti Suomen bruttokansantuotteesta vastaa nykyisin noin kolmea miljardia euroa. Tällä laskutavalla 3,5 prosentin puolustusmenot tarkoittaisivat yli kymmentä miljardia euroa ja viiden prosentin kokonaisuus noin 15:tä miljardia euroa. Jos talous kasvaa, bkt-osuuteen sidottu mekanismi kasvattaa menoja automaattisesti.

Kivistön mukaan puolustuksen tarve ei kuitenkaan kasva vain siksi, että talous kasvaa. Asiantuntijoiden kritiikin ydin onkin siinä, että puolustusmenoja pitäisi arvioida turvallisuustarpeiden, vaikuttavuuden ja vaihtoehtoisten käyttökohteiden perusteella, ei pelkän prosenttitavoitteen kautta.